Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SERENE

Vieraskirja  1  2  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Rita
Kotisivut: http://tarumaa.suntuubi.com/

16.09.2018 18:59
Amanda valitettavasti lopettaa Serenen hoitajana, sillä hänellä riittää kiirettä yksäriensä kanssa. Serene siis nyt vapaana uutta hoitajaa varten :)

Nimi: Amanda

30.08.2018 01:20
Kävin iltapäivästä tallilla. Putsasin Serenen karsinan ja juoma-automaatin. Hain tamman tarhasta hyvissäajoin ennen kengittäjän saapumista ja harjasin sen huolella. Sere oli piehtaroinut ja melko likainen..
Kengittäjä saapui ja otti ensimmäisenä Nitan. Mimmi toi tamman käytävälle ja oli paikalla koko kengityksen ajan. Seppo on kyllä hauska mies eikä hänen läsnäollessaan tallissa kyllä hiljaista hetkeä tule! :)

Nitan jälkeen oli Serenen vuoro. Talutin sen käytävälle ja jäin seurailemaan kengitystä käytävälle, Mimmi poistui ponitallin puolelle. Seppo kertoili kamalia tarinoitaan pieneen menneistä kengityksistä ja ylikasvaneista kavioista. Huumoria oli tarinoissa toki mukana reilusti, enkä aina ollut varma olivatko jutut ihan täyttä totta puoliksikaan.

Reilun puolentunnin kuluttua Serene oli uusissa kengissä ja vein sen vielä illaksi ulos. Kiitin Seppoa jälleen hyvästä ja ripeästä työstä, hän käsitteli hevosia lempeästi. Rita toi vielä Vallun kengitettäväksi, mutta minä lähdin jo muihin hommiini.

<3 Amanda

Vastaus:

+20vr.

Nimi: Amanda

27.08.2018 20:00
Aamupäivästä tulin tallille. Hoidettuani ensin Kiran, lähdin hakemaan Sereneä tarhasta. Päivä oli vaihtunut jo iltapäivän puoleen astellessani tallin takana oleville tarhoille. Tammakaksikko Wera ja Serene olivat tuttuun tapaansa tarhojen välissä olevalla reunalla yhdessä viereisessä tarhassa oleskelevan Akin kanssa. Porukalla oli taas jokin juorukerho meneillään, ajattelin. Titi oli hieman kauempana laiduntamassa. "Serene, maltatkos lähteä?" huikkasin valkealle tammalle, joka havahtui kuullessaan ääneni. Se hörähti hieman yllättyneenä vastauksen ja lähti oitis tallustamaan luokseni. Muutkin hevoset katselivat suuntaani, mutta eivät malttaneet liikahtaa. Sere kuitenkin tuli portille asti kiltisti ja pujotin sille päitset päähän samalla silitellen sitä. "Mitä tyttönen", mutisin sille.

Satuloin tamman huolellisesti harjauksen jälkeen ja talutin sen perässäni kentälle. Aurinko näyttäytyi jälleen pilvien lomasta ja ilma tuntui hetken lämpimälle. Avasin hieman takkini kaulusta ja nousin Serenen selkään puujakkaralta. Kiristin satulavyön ja keräsin ohjat käsiini, kannustin tamman liikkeelle ja aloitin lämmittelyn. Huokaisin itsekseni; tässä minä nyt taas ratsastelen, juuri äsken vedin tunnin treeniä oman tammani kanssa ja nyt allani oli kaunis valkoinen trakehner. Tässä minä näitä vain ratsastelen, hih. Milloin minä olin päässyt tähän? Muistan ajan, kun äitini maksoi ratsastustuntini, joita sain käydä maksimissaan kaksi kertaa viikossa, mieluummin vain kerran viikossa. Muistan palon sisälläni, kun olisin halunnut käydä joka päivä ja ratsastaa useamman tunnin putkeen erilaisilla hevosilla! Silloin tunnilla oli yleensä allani aina sama newforestinponi. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta kaipasin jotain erilaista. Nyt olen tässä pisteessä, että ratsutettavanani oli kolme (täällä kaksi ja Viennassa yksi) upeaa ja erilaista hevosta. Sain ratsastaa niillä itsekseni ja käydä tunneilla, valmennuksissa, vapaasti maastossa ja kisoissa! Leveä virne levisi kasvoilleni ja olin täynnä onnellisuuden ja hieman ylpeydenkin tunnetta.

Pian kuitenkin oli palattava skarpiksi ja koottava ajatukset. Kokosin Serenen ja aloitin sillä tehtävät; lisäyksiä, tempoja ja liikettä. Nyt minun oli keksittävä mikä piru siinä oli, että tamma tuntui aina niin.. ..kankealta? En oikeastaan edes tiennyt miltä se tuntui, ei vain hyvältä. Tai toki se osasi kaiken ja tekikin ne mutkattomasti, mutta jokin ei vain täsmännyt. Nostin Seren raviin ja kiersin kenttää ympäri säädellen tempoa. Yritin saada sen askeleeseen tietynlaista irtonaisuutta ja lennokkuutta. Tai jotain. Tein muutamia voltteja ja suunnanvaihdoksia samalla ja yritin vaihdella omaa asentoani ja istumistani, jos kaikki johtuikin minusta. Niinkuin luultavasti johtuikin, en vain keksinyt mikä mätti. Hetken pohdiskeltuani ja haettuani eri variaatioita hidastin tamman hetkeksi käyntiin. Mimmi käveli juuri tallipihalle Wanhalta Ponitallilta. "Mimmi, tuletko käymään!" huusin hänelle pihan halki. "Tottakai, mikä hätänä?" tyttö kysyi hieman huolestuneena. "Ei tässä nyt mikään hätä ole, mutta voitko seurata hetken ratsastustani. Minusta Serene ei oikein liiku jouhevasti", opastin häntä. Mimmi tuli kentälle ja asteli keskelle kenttää. "Okei, miten se oireilee?" Mimmi kysyi ja otti kasvoilleen salapoliisin ilmeen, vain monokkeli puuttui. "Ei se mitään oireile, mutta kisoissa kun menemme koulua, niin se jää jotenkin aina pliisuksi. Yritän keksiä syytä siihen. Nostan päädyssä ravin ja teen toisella suoralla lisäyksen, katso miltä se näyttää ja teenkö minä jotain väärin", latelin Mimmille ja hän nyökkäsi terävästi ymmärtäessään tehtävän. Hän kietoi kätensä puuskaan ja seurasi meitä. Nostin Serenen raviin ja yritin olla mahdollisimman rentona ja hyvin selässä. Tulimme toiselle puolelle kenttää ja avasin hieman haaruksiani, antaen Serenelle avun lisäykseen. Tamma teki kyllä lisäyksen, mutta jokin mätti. Mimmin ilme oli miettivä ja otsa veti kurttuun. "Joo, kyllähän se toimii ihan oikein. En minä keksi siinä mitään moitittavaa.." Mimmi tuumaili. "Onko se sinusta jotenkin lattea?" kysyin tytöltä suoraan. "No en minä tiedä, ehkä hieman joo.. Mutta se vaan on sellainen", Mimmi kohautti olkiaan. "Ehkä se vain ei ole kouluratsu", hän jatkoi yksinkertaisesti. Niin, ehkä ei. Kaikki hevoset eivät vain ole niin lennokkaan liihottavia, tai luontaisesti hyviä kouluratsastukseen. "Ei siinä mielestäni juuri vikaa ole, kyllähän se ihan rennostikin menee, mutta näyttää vaan sille, ettei se oikein ehkä ole vaan hyvä", Mimmi muotoili. Tamma oli hurjan osaava ja hyvä opetusmestari, mutta ei siitä tainnut kisoihin kouluratsuksi olla. "Niin, ehkä keskityn sen kanssa kisaamaan vain esteissä", mietin ääneen. "Niin minä varmaan tekisin, onhan sinulla Kira ja Dani, joilla voit mennä koulua", Mimmi lohdutti. Se oli kyllä totta. Esteissä Serene oli kuitenkin todella hyvä. "Kiitos Mimmi! Taidan sitten treenailla muuten vaan koulua tällä", hymyilin, ehkä jopa hieman helpottuneesti. "Eipä mitään! En nyt tiedä oliko minusta mitään apua sinulle", hän virnisti ja katseli Sereneä vielä ihaillen. "On se kyllä hieno tamma", hän huokaisi. "Niin on", taputin tammaa kaulalle. Mimmi poistui kentältä ja suuntasi ratsutalliin. Minä jäin treenaamaan kentälle huolettomasti. Voisin harjoitella istuntoja ja apujen antoa Serenen kanssa.

Pian talutin valkoisen ratsun tallin käytävälle. Olin helpottunut, jokin ahdistava lukko oli auennut sisältäni. En edes ymmärrä miksi yritin vääntää siitä väkisin kouluratsua. Riisuin tammalta varusteet ja vein sen tarhaan. Siivosin sen karsinan ja järjestelin tavaroitani varustehuoneessa.

Saatuani kaiken kuntoon astelin Ilmoitustaululle syöden samalla omenaa, jonka olin ottanut evääksi. Muut evääni olivat ylhäällä kerhohuoneessa, jonne olin pian matkalla. Nyt kuitenkin kävin Ilmoitustaulua läpi; kengittäjä saapuu, kisat, valmennus.. Kaikkea taas tapahtumassa! Rita asteli juuri luokseni kun silmäilin taulua. "Arvaa mitä, Ama!" hän hihkui. "Noooh?" kysyin kohottaen kulmiani kysyvästi. "Meille tulee tänään tänne uusi yksityishevonen ja omistaja! Hevonen on suomenhevosori, kutsutaan Viimaksi ja omistaja Zara, heidän pitäisi saapua tänne tänään kuuden maissa!" Rita kertoi. "Loistavaa! Jes!" riemuitsin hänen kanssaan. Ihana saada taas uutta eloa talliin! :) Katselimme molemmat ilmoitustaulua ja minä haukkasin uuden palan omenaani. "Kengittäjä muuten tulee taas, tarvitseeko Serene kengittää?" Rita kysyi jälleen asiallisesti. "Joo, voisi olla tarpeen", vastasin hänelle. Juttelimme siinä hetken ja hän kertoi suunnittelevansa syksylle kisoja Tarumaahan. Sitten hän suuntasi takaisin toimistoonsa ja minä lähdin kerhohuoneeseen.

Söin evääni ja vilkuilin kelloa. Voisin olla ainakin siihen asti, kun uusi hevonen ja Zara saapuvat tallille. Kello oli pian puoli kuusi, joten istahdin kerhohuoneen nurkassa olevaan nojatuoliin ja kaivoin puhelimen taskustani. Viestittelin Luukaksen kanssa ja selailin puhelintani. Aika kuluikin kuin siivillä, sillä pian kerhohuoneen ovelle ilmestyikin Rita vierellään kaunis vaaleahiuksinen nuori nainen. Pomppasin ylös nojatuolista ja esittelin itseni uudelle tulokkaalle. Hän katsoi minua silmiin ruskeilla suurilla silmillään ja puristi kättäni hymyillen. Juttelimme hetken niitä täitä tallistamme ja hevosista. Zara vaikutti mukavalta tytöltä! Hän oli hieman minua pidempi 18 vuotias tyttö, vaikutti hyvin rempseältä.
Pian kuitenkin Ritan oli palattava toimistoonsa ja minä tarjouduin auttamaan Zaraa kantamaan varusteensa sisälle. Hän kiitteli kovasti avustani. Juttelimme pitkät tovit ja tutustuimme hieman toisiimme. Hän on vasta ostanut Viiman ja meinasi siitä kenttäratsua. Viima oli komea ori! Se sai karsinapaikan Edin ja Masterin välistä. Tummanrautias suomenhevonen rouskutti tyytyväisenä heinää karsinassaan, eikä vaikuttanut stressaavan ollenkaan. Toivottavasti he viihtyisivät Tarumaassa pitkään! :)

<3 Amanda

Vastaus:

+50vr, olen antelias tänään :D Hyvä tarina jälleen minkäs teet!?

Nimi: Amanda

24.08.2018 19:49
Noniin! Tosiaan kiireitä on pidellyt, Kiran kertomuksessa tarkemmin niistä..

Serenen kanssa ollaan treenailtu esteitä ja hieman koulua. Maastossa paristi käyty ja juoksuttanut olen myös sitä muutaman kerran. Sere on kyllä hyvin harmoninen tapaus ja tasainen suorittaja! Mielettömän ihana vastapaino Kiralle :) Ja tästä tammasta on kyllä tullut itselleni tärkeä <3

Viennassa oli kisat 11. pvä. Paikalla oli hyvin ihmisiä ja hääräsin Ritan apuna milloin missäkin. Olin hieman hermona, mutta en läheskään yhtä pahasti kuin Tarumaan kisoissa! :D Jännitys jäi nyt hieman taka-alalle, vaikkakin joutui muutaman hermostuneen puuskahduksen ääneen puhaltamaan ennen areenalle astumista. Serenen kanssa tiesin kuitenkin, että suoritus kuin suoritus tulisi olemaan vähintäänkin hyvä ja tasainen. Tamma oli hyvin rauhallinen, kuten aina. Serenen olin ilmoittanut kouluratsastuksessa HeA luokkaan ja esteillä 100cm luokkaan. Koululuokka meni tasaisesti, ei erityisen loistavasti, mutta kaikki tehtävät suoritimme kuitenkin ihan hyvin. Sijoituimme luokassa 9. osallistujia ollen 12. Esteillä suoritimme radan myös tasaisesti ja hyvin, yhteen puomiin kolahti kavio, mutta puomi ei tullut alas. Yhdelle esteelle kiersin hieman pidemmän reitin ja siinä hävisimme hieman aikaa. Sijoituksemme oli kuitenkin neljäs, josta olin hyvin tyytyväinen! :) Päivä meni muutenkin mukavasti Viennassa heiluessa hienojen hevosten keskellä.

Tänään oli kuitenkin kauan odottamani päivä; Tarumaan Avoimet Ovet! Luvassa olisi niin paljon kaikkea hauskaa touhua ilman liian kireää kisatunnelmaa. Olin koko päivän paikalla auttamassa Ritaa, kuten myös Mikko ja Esa olivat hääräämässä ympäri tallipihaa. Pojat lähinna kuskailivat pöytiä ja tavaroita ympäriinsä ja huolehtivat parkkeeraukset ynnä muut. Me Ritan kanssa viriteltiin ratoja ja suunniteltiin päivän kulkua, keitettiin kahvia ja varattiin Tarumaan mainoksia pino kahvibuffettiin jaettavaksi. Ei tuntunut lainkaan kisapäivältä, olin innoissani ja olimme Ritan kanssa kumpikin iloisen odottavaisia.

Päivä starttasi ja ihmisiä saapui paikalle. Hääräsimme Ritan kanssa palkintoja valmiiksi paikoilleen ja pystytettiin temppurataa ym. Välillä käytiin laittamassa ratsuja kuntoon ja käytiin radalla pyörähtämässä.
Serene nautti päivän hälinästä ja loisti rauhallisuudellaan ja itsevarmuudellaan. Esteillä kisasimme 100cm luokassa, jossa Serene veti uskomattoman hienon radan! Sijoituimme kolmansiksi todella kovatasoisessa porukassa ja olin haljeta riemusta! Serenellä oli tänään suorastaan ilo ratsastaa ja huomasin kerrankin keskittyväni kunnolla suoritukseen ja omaan tekemiseeni enemmän kuin jännittämiseen tai siihen, miltä näytimme tai mitä muut nyt meistä ajattelisivat. Työskentelimme yhdessä, tiiminä. Ja se tuotti tulosta!
Kouluratsastuksessa kisasin myös Serenen kanssa (kuten myös Kiran ja Danin kanssa :D) HeA luokassa. Serene toimi jälleen ihan hyvin, mutta ei oikein loistanut. Siltä puuttui jokin viimeinen silaus aina koulussa, se hoiti hommat, mutta jokin puuttui. Ehkä rentous, irtonaisuus.. En keksinyt mikä siinä oli, mutten saanut sitä kaivettua esille. Rata suoriutui kuitenkin hyvin, sijoituimme 7. osallistujia ollen yhteensä 12.
Päivän lopuksi pidettiin match show, eli leikkimielinen näyttely. Serenen olin puunannut oikein viimeisen päälle puhtaan valkoiseksi kaunottareksi. Kampasin sen hännän kauniiksi ja siistin jo aamulla sen harjaan väsäämäni päkälät kuntoon. Tamma oli hurjan kaunis! Tässä kisassa ei tietenkään arvosteltu pelkästään ulkonäköä, vaan myös hieman liikkeitä ja handlerin ja hevosen yhteistyötä ja käytöstä. Puoliveristen luokassa oli eniten osallistujia, jopa 10. Serene sijoittui hienosti kolmanneksi kaikista kauniista puoliverisistä! Dani oli samassa luokassa, mutta sen jätkämäistä ja hieman röyhkeää käytöstä ei arvostettu :D Dani jäi viimeiseksi vaikka upea ilmestys onkin.

Luokkien välissä ja kisojen jälkeen istuinkin suurimmaksi osaksi kahviossa tarjoilemassa kahvia ja mainoksia. Harmikseni ihmisiä oli sillä kannalla hyvin vähän. Tai porukka oli tullut lähinna omien hevosten kanssa kisaamaan ja viettämään hauskaa päivää (kuten oli toki tarkoituskin), mutta olimme toivoneet myös "irrallisia ihmisiä" paikalle juttelemaan ja mahdollisesti kiinnostumaan tallistamme ja hevosista. Mainoksia ei mennyt kovinkaan montaa jakoon.. Onneksi paikalla pyörähti kuitenkin Mintzu, josta kerroin enemmän Kiran kertomuksessa.

Illasta korjailimme Ritan kanssa tavarat ympäri pihoja ja siistimme talliympäristön normaaliksi. Ruokimme hevoset ja laitoimme tallin kuntoon. Istuimme vielä kerhohuoneeseen kahville hetkeksi ja suunnittelimme hieman tulevaa. Voisi järkkäillä avoimia valmennuksia tai maastoja. Suurin toive kuitenkin olisi ne uudet hoitajat, jotka tuntuvat olevan hyvin tiukassa. Toivoisin myös, että Luukas palaisi takaisin tallille. Näen häntä kuitenkin vapaa-ajalla jonkin verran, onneksi. Hänestäkin on tullut minulle hyvin läheinen. Hän kuitenkin hoitakoot omat asiansa Ritan kanssa Edin hoidon suhteen, siihen väliin en puutu.

Sellaista tänne tälläkertaa! :)

<3 Amanda

Vastaus:

+30vr.

Nimi: Amanda

09.08.2018 18:09
Ahh, vihdoin tallipihassa! Vailla kiireitä ja stressiä. Nousin autostani verkkaisesti ylös ja painoin oven kiinni. Vihdoin täällä taas, parin viikon hulinat ja kiireet olivat vihdoin ohi ja sain viettää aikaa tallilla jälleen rennosti. Olinkin tullut tänään Tarumaahan jo hyvissäajoin aamupäivällä, jotta minulla olisi pitkän kaavan mukaan aikaa viettää aikaa hevosten kanssa. Päivä oli kaunis; aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pieni tuuli puhalsi ja lämmintä oli yli 25. Ilma ei kuitenkaan ollut paahteisen kuuma.

Astelin talliin rennosti hymy kasvoillani. Nostin aurinkolasit silmiltäni ja taittelin ne harjalaatikoiden viereen hyllylle. "Moikka, Amanda!" kuulin iloisen tervehdyksen jostain karsinasta. Katselin ympärilleni ja pian Mimmin iloiset kasvot nousivat Adelen karsinan uumenista. "Ai moikka Mimmi!" tervehdin häntä pian takaisin. "Miten menee?" hän kysäisi lempeästi samalla jatkaen karsinan putsausta. "Ihan hyvin, kiitos. Vihdoin kaikki kiireet ohi ja ehtii olla kunnolla tallilla!" julistin hänelle innoissani. "Sellaista se elämä osaa joskus olla. Serenellä on kaikki hyvin, kävin sen kanssa pari kertaa maastossa ja hyppäsin toissapäivänä. Nyt ehdin kyllä putsata sen karsinan jo..", Mimmi tuumasi. Hän oli kyllä kerrassaan upea ihminen, ajattelin. Ihana palata tallille potiessaan syyllisyyttä kun ei ole ehtinyt käymään, ja todeta sitten kuitenkin ettei kukaan sinua syyllistäkkään, vaan ottaa avosylin jälleen vastaan :) "Kiitos, Mimmi. Ei haittaa että putsasit sen jo, voit jättää Kiran karsinan putsaamatta ja voin putsata vaikka Titinkin karsinan samalla!", ehdotin hänelle. "Kivasti ajateltu, mutta ei tarvitse. Jätän Kiran karsinan sinulle kuitenkin", Mimmi sanoi huolettomasti ja hymyili niin täynnä lämpöä ja ystävällisyyttä, että melkein pillahdin itkuun.

Astelin tallista ulos tyytyväisenä. Kävelin Serenen, Weran ja Titin tarhalle ja katselin tammojen laiduntamista hetken. Kevyt tuuli heilutteli punaisia hiuksiani lempeästi. Tuulen mukana tuli vieno heinän, kuivan purun ja lannan tuoksu; tallin tuoksu! Vedin syvään henkeä ja fiilistelin hetken. Serene huomasi minut ja lähti kävelemään vaappuen luokseni tarhan portille. "No hei tyttö", tervehdin tammaa sen lähestyessä minua. Serenen korvat olivat uteliaina eteenpäin ja se katseli minua toiveikkaana. "Lähdetäänkös vähän köpöttelemään? Vieläkös lähdet kanssani, Sere?", lepertelin sille hiljaa. Ojensin käteni sen turvan alle ja rapsutin sitä hellästi. Se tunki päänsä syliini ja hymyilin jopa hieman herkistyen. Oli ollutkin jo ikävä. Pujotin sille sen tummansiniset päitset päähän ja talutin sen talliin.

Harjasin tamman huolellisesti ja tutkiskelin sitä. Kampasin sen harjan perusteellisesti ja letitin sen häntää hieman. Kavioita putsatessani huomasin yhden sen kengän repsottavan hieman ulkosyrjästä ja toinen kenkä oli kulunut jo hyvin ohueksi; täytyisi tutkailla ilmoitustaulua oliko kengittäjä vielä tulossa Tarumaahan lähiaikoina. Kaavin kavioista purut ja mullat huolellisesti pois ja varustin tamman yleissatulalla ja suitsilla. Tänään olisi maastopäivä!

Nousin tamman selkään tallipihassa puisen jakkaran päältä. Serene kuunteli touhujani tarkasti seisoen hievahtamatta aloillaan. Kiristin satulavyötä ja säädin hieman jalustimia, sitten kannustin Seren liikkeelle ja lähdimme suuntaamaan Pihaton ja Wanhan Ponitallin välistä maastoon. Ilma oli ihana! Ohjasin Serenen pian oikealla puolella alkavalle pellolle. Serene löntysti eteenpäin rennosti ja varmasti, mutta kuunteli tarkasti ohjeistuksiani. Pellon toiselta laidalta seurasimme metsäkoneen jälkeä metsään. Serene kompuroi hieman risukossa, polku oli tässä kohtaa hieman hankalakulkuinen, mutta helpotti pian. Metsän varjossa ilman lämpötila tuntui viilenevän mukavasti. Metsäpolun pohja tumisi Serenen kavioiden alla sen askeltaessa eteenpäin. Muutama lintu lauleskeli metsässä, mutta ne alkoivat jo olla pian laulunsa laulaneet. Kesä oli vaihtumassa syksyyn, mutta vielä oli viimeisiä lämpimiä kesäpäiviä jäljellä! Vedin syvään henkeä ja nautiskelin vallitsevasta rauhasta.

Hetken nautiskelun jälkeen saavuimme suuren kiven kupeeseen, josta jatkaisin vasemmalle vievää reittiä. Serene katseli metsään ja tuntui myös rauhoittuvan. En jaksanut edes ravata vielä tässäkohtaa, tunsin tarvitsevani tällaista rauhaisaa sielunhoitoa nyt :D Annoin tamman kulkea pitkillä ohjilla. Katselin metsässä jykevästi lepääviä vanhoja kivenlohkareita. Muistelin retkeämme Luukaksen kanssa täällä ja hymyilin muistolle. Meillä oli aina niin hauskaa.

Polku muuttui kapeammaksi ja sukelsimme vanhaan kuusimetsään. Tuulen henkäykset, lintujen laulut ja kaikki metsän äänet tuntuivat hiljentyvän. Hiljaisuus imaisi meidät sisäänsä. Auringonvalo pääsi vanhojen oksien lävitse paistamaan heikosti vain läpi vievälle polulle. Vanhat oksat rönsyilivät polun ylle ja jouduin väistelemään niitä toisinaan. Nappasin kiinni yhdestä oksasta ja se katkesi heti, se oli niin kuiva. Pian onneksi kuusikko alkoi hieman väljetä ja nousimme mäkeä ylös. Serene ponnisteli vauhtia jaloistaan ja iski kavioitaan maahan päästäkseen kompuroimatta mäen päälle. Tupsahdimme hiekkatielle ja äkkiä kaikki metsän äänet palasivat ympärillemme; tuulen henkäys, lintujen laulelut ja puiden hiljainen humina. Jatkoimme vasempaan.

Nostin Serenen ravin kautta rauhalliseen laukkaan. Keinuimme laukka-askelien saattelemana pitkin hiekkatietä. Tie kaarsi hieman oikealle ja muistin sen johtavan T-risteykseen joten aloin pidätellä tammaa hyvissä ajoin. Serene pärskähteli muutaman kerran ja alkoi pyynnöstäni hidastaa askeliaan. Se nyökytteli päätään askelien tahtiin ennenkuin pudotti raville. Ravasimme kevyesti risteykseen asti, jossa hidastin sen viimein käyntiin. Jatkoimme jälleen vasempaan. Jäin miettimään reittejä: mihinhän hiekkatiet veisivät, jos menisimmekin oikealle? Minun teki hirveästi mieli lähteä tutkimaan, mutta ei tänään. Jollain tapaa halusin myös Luukaksen olevan mukana, mutta hän oli ollut viimeaikoina hyvin kiireinen töidensä kanssa. Oikealle puolellemme aukeni pelto, joka sytytti jälleen muistot päässäni. Tässä kohtaa Luukas pyysi minut vierelleen ratsastamaan, muistan perhoset vatsassani vieläkin. Hymyilin leveästi ja ajattelin laittaa hänelle viestiä kun pääsisin tallille. Täällä se kaikki alkoi.

Pian heräsin mietteistäni kun saavuimme jo lammelle. Nostin Serenen jälleen rauhalliseen raviin ja ravasin lammen reunaa pitkin vievää tietä. Serene tuntui nauttivan rauhallisemmasta vauhdista. Se ravasi varmasti eteenpäin pitäen tasaisen vauhdin yllä ilman minkäänlaisia apujani. Istuin syvästi satulassa myötäillen sen tahdikkaita liikkeitä. Pysäytin sen hieman ennen uittopaikkaa ja ohjasin tamman veden äärelle. Serene kahlasi muutaman askeleen lampeen ja laski päänsä juodakseen siitä hieman. Katselin rauhassa ympärilleni tutkien lammen peilintyyntä pintaa. Tänne ei tuuli juuri yltänyt. Toisella puolella lampea näkyi pinnassa tuulenvireen aiheuttama epätasainen kohta, muuten se oli aivan tyyni. Kaislikossa hyppäsi kala tai ainakin sellainen mulahdus kuului. Serene nosti vettä valuvan turpansa lammesta ja katseli myös ympärilleen. Se huokaisi syvään ja joi vielä toisen turvallisen, sitten ohjasin sen jatkamaan matkaa harjulle.

Harjun päällä kävi jo kovempi tuulenvire, niinkuin melkein aina. Katselin upeita maisemia ja taputtelin Serenen kaulaa. Tämä on kyllä ihan parasta! Pidin tästä paikasta niin kovasti.
Laskeuduimme harjulta vaappuen ja jatkoimme polkua pitkin Tarumaahan vievälle metsätielle.

Laskeuduin satulasta saavuttuamme pihaan. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin mahavyötä. Taputtelin valkoista ratsuani kiitokseksi rentouttavasta maastolenkistä ja talutin sen viileään talliin. Tunnelma välillämme oli seesteinen; kumpikin sai rentoutua ja nollata pääkoppaansa. Purin varusteet tamman päältä rauhallisesti. Viedessäni varusteita varustehuoneeseen, kävin samalla hakemassa ruokintahuoneesta pari porkkanaa ja annoin ne Serenelle. "Hieno tyttönen olet", kuiskasin sille ja silitin sen otsaa. Harjasin tamman läpi ja tarkistin sen kaviot, ettei niihin olisi tarttunut kiviä. Jätin tekemäni letin sen häntään ja talutin sen takaisin tarhaan muiden tammojen luo. Iltapäivän aurinko lämmitti selkääni. Laitoin Serenen päitset niille kuuluvaan koukkuun tarhan reunaan ja lähdin takaisin talliin.

<3 Amanda

Vastaus:

+50vr :')

Nimi: Amanda

30.07.2018 16:55
En ole ehtinyt kirjoittelemaan kunnolla ja tämä viikko pitää ainakin vielä kiirettä..

Viikonloppuna meillä oli täällä Tarumaassa Grand Opening kisat! Hevosia ja ihmisiä saapui paikalle hurjasti, vilinää oli koko tallipiha ja talli täysi! Ilma oli lämmin ja kaunis.
Olin tosiaan hyvin hermostunut. Aloittaisin kisapäivän Serenen kanssa esteluokassa. Jännitin ensin 70-80cm luokkaa, jossa Luukas oli Edin kanssa. He pudottivat harmillisesti parilla esteellä puomin, Luukas taisi olla liian varma suorituksestaan ja unohti jotakin oleellista. Hän oli hyvin harmistunut, he sijoittuivat toisiksi viimeisiksi. Lohdutin häntä parhaani mukaan ja lähdin itse Serenen kanssa seuraavaan, 90-100cm luokkaan jännittynein mielin. Luukasta katsoessani yritin itse pitää mielessäni jokaisen saamani opin. Serene oli onneksi hyvin rauhallinen ja valmis kisaan. Tamma laittoi panoksensa kisaan ja rata meni meiltä hienosti! Sijoituimme jopa toisiksi!! Se oli upeaa, olin siitä hyvin ylpeä! :) Luukas oli ihana ja muiskautti minulle kunnon suukon päästyäni alas satulasta, kaikkien nähden.

Koululuokat alkoivat ja minulla ja Kiralla oli mennyt täysin penkin alle. Mieleni oli palasina ja maassa. Serenen selkään hypättyäni tunsin jälleen sen ihanan rauhallisen olemuksen, mutta se ei saanut ajatuksiani kasaan. Ratsastin luokan huonosti, aloitin Helpon B:n ohjelmaa, kunnes tajusin, että olimme Serenen kanssa Helpossa Assa! Lähdin suoritukseen uudestaan. Serene oli hieman hakoteillä ja ihmeissään, syystäkin. Nielin pettymystäni (itseeni) ja yritin vain suorittaa radan loppuun. Serene tuntui hieman raskaalta, eikä sen askeleessa ollut juurikaan lennokkuutta. Olimme luokan viimeisiä, arvatenkin. Ihan kamalaa! Onnekseni Danin kanssa meni kouluratsastus hienosti, sijoituimme orin kanssa samassa Helppo A luokassa jopa kolmansiksi! Taso oli kova ja nämä olivat ensimmäiset kisat pojan kanssa. Onneksi se meni hyvin, sillä jos vielä Dani olisi alkanut temppuilla koululuokassa, niin olisin viskannut kaikki kouluratsastustarvikkeeni ojaan ja keskittynyt ainoastaan esteisiin!

Luukas kuitenkin piti päiväni positiivisen puolella ja lupasi viedä minut syömään "hyvien sijoitusten" vuoksi. Noh, tulihan niitäkin onneksi, vaikka enemmän niitä huonoja. Mutta nämähän olivat vain yhdet kisat! Helpotukseni oli sanoinkuvailemattoman suuri, kun sain todistaa itselleni, ettei kukaan tallilaisista ilkeile minulle tai ratsulleni, vaikka ei menestystä tulisikaan ja vaikka munaisimme kuinka pahasti kisa areenalla. Ja mikä vielä tärkeämpää, Luukas halusi edelleen olla kanssani ja lähteä syömään. Nyt voisin lopettaa itseni parjaamisen ja keskittyä tästedes suorittamiseen.

Serenellä olisi kuitenkin seuraava päivä vapaata ja ensiviikko rauhallista omien kiireideni vuoksi.

<3 Amanda

Vastaus:

+30vr. Harmillista että meni paljon penkin alle, mutta hienojakin suorituksia teillä oli! Onnea jatkoon ;)

Nimi: Amanda

26.07.2018 13:18
Ulkona helteet jatkuivat. Astelin tallin mukavaan viileyteen, jossa hevoset viettivätkin päiväänsä suojassa. Iloinen hirnahdus kuului oitis tallista sinne päästyäni, mutten kerennyt huomaamaan kuka sen päästi. Kävelin suoraan Serenen karsinalle, jossa tamma seisoskeli lepuuttaen jalkaansa. Sen korvat nousivat pystyyn iloisesti, kun se huomasi minun pysähtyvän sen karsinalle. "Moi tyttö, miten menee?" juttelin sille. Tunsin huonoa omaatuntoa, kun en ollut ehtinyt treenata sen kanssa viimeaikoina. Sereneä se ei tuntunut haittaavan, vaan se oli silminnähden iloinen siitä, että tänään olisi sen vuoro.

Pienen rapsutteluhetken jälkeen talutin Serenen käytävälle. Harjasin sen valkoisen karvan puhtaaksi, se oli päässyt pölyyntymään. Putsasin sen kaviot tarkoin ja tarkastin sen jalat. Tammalla oli kaikki kunnossa. Kampasin sen harjaa ja häntää jonkin aikaa, sillä ne olivat päässeet jo takkuuntumaan. Viikonloppuna olisi Tarumaan omat kisat, joten Serene kaipasi treeniä ja huolenpitoa. Viimepäivinä olin tehnyt paljon töitä ja treenannut Kiraa, vapaa-aikaa olin viettänyt myös vähän Luukaksen seurassa ja kesäpäivistä nauttien.

Raahasin varustehuoneelta Serenen estesatulan rintaremmeineen ja suitset ja suojat. Varustelin tamman huolellisesti välillä silitellen sitä. Serene nautti saamastaan huomiosta ja hellyydestä. Kiristin vielä lopuksi satulavyön ja talutin tamman ulos tallista. Kesäpäivän kuuma aurinko kohtasi meidät heti tallin ovelta ulos päästyämme. Helle kietoi minut tiukkaan syliinsä ja lämmitti käsiäni ja kasvojani. Laskin päätäni hieman, että kypäräni lyhyt lippa langettaisi varjon silmilleni että näkisin eteenpäin. Varjosta huolimatta siristin silmiäni otsa kurtussa. Kävelytin Serenen maneesiin ja suljin sen oven perässämme. Ah, viileys ja varjo!

Jätin Serenen hetkeksi odottamaan heittäen sen ohjat vain katsomon laidan ylitse. Tamma luuli olevansa kiinni ja jäi seisomaan paikoilleen katsellen perääni. Rupesin pystyttelemään muutamaa estettä maneesiin; Yksi 70cm sarja yhden laukka-askeleen välillä, yksi 100cm pysty niin, että saisimme hyvin tilaa valmistautua sille, yksi 70cm lyhyt okseri ja vielä 80cm pysty. Suunnittelin pienen radan meille, mutta jätin esteet niin, että voisin myös harjoitella niitä yksittäin.

Saatuani radan kasattua mieleisekseni, hain Serenen maneesin laidalta odottelemasta ja kävelytin sen maneesin päätyyn jakkaran luo. Kipusin jakkaralle ja sitä kautta tamman selkään. Serene odotteli rauhallisesti paikoillaan katsellen kiinnostuneesti maneesin kentällä näkyviä esteitä. Kiristin satulavyön tiukalle ja kehotin tamman lämmittelylle.

Perusteellisen lämmittelyn jälkeen nostin Serenen laukkaan. Laukkasin pientä pääty-ympyrää hakien sen hyvätempoiseen estelaukkaan. Ohjasin tamman koko radan leikkaavalle uralle, jossa vastassamme olisi ensimmäisenä okseri heti kentän keskikohdan jälkeen. Keskityin okseriin ja Serene näki sen hyvin. Kävin päässäni läpi koko kombon istunnasta ponnistuskohtaan ja Serene ylitti esteen hienosti. Käänsin sen oikealle jatken uraa pitkin ja pitkällä sivulla vastassamme oli kolmen esteen sarja yhden askeleen välillä. Kertasin päässäni Idan antamia ohjeita sarjalle toissapäiväisellä estetunnilla ja säätelin Serenen vauhtia hieman. Serenellä oli isompi laukka-askel verrattuna Kiran askeleeseen. Serene kyllä osasi aika hyvin säädellä jo itsekin askeltaan, että se mahtuisi sarjalle hyvin. Sarjan viimeisellä esteellä kuitenkin Seren kavio otti puomiin kiinni äänekkäästi kolahtaen, mutta puomi jäi onneksi ylös. Ensikerralla tarkempaa työtä, Ama. Jatkoin päätyyn, jonka jälkeen lähdin leikkaamaan uraa nyt toisin päin. Tällä leikkaavalla olisi edessämme radan korkein, 100cm, pystyeste. Hengitin syvään ja valmistelin Sereneä hieman esteelle. Annoin sille ohjaa, jotta se saisi tilaa työskentelyynsä ja korkea este ylittyikin yllättävän helposti! Alas tullessa hieman tömähdin satulaan, mutta en pahasti. Se kuitenkin vaatisi minulta vielä tarkempaa ajatusta istunnassa. Kiersimme jälleen päädyn kautta toiselle pitkälle sivulle, jossa radan viimeinen este, 80cm pysty, meitä odotteli. Serene puuskutti innoissaan ja lähestyi estettä hyvin. Keskityin jälleen koko komboon ja tämä este ylittyi täydellisesti ja vaivattomasti. Jes. Laukkasimme päätyyn ja hidastin Seren raville ja ohjasin sen esteiden ohitse toiseen päätyyn, kunnes hidastin sen käyntiin asti. Katselin radalla olevia esteitä ja päätin käydä yksittäin läpi ainakin sarjan ja 100cm pystyn.

Kierrettyäni kentän kertaalleen ja hakeuduttuani lähtöpäätyyn, nostin Serenen laukalle pääty-ympyrällä. Jouduimme laukkaamaan kahden esteen välistä ja Serenen korvat kävivät välillä edessä sen luullessa meidän hyppäävän. Onneksi se kuitenkin kuunteli ohjeitani hyvin ja laukkasi rennosti esteiden välistä. Päädystä lähdin suoraan pitkällä sivulla sijaitsevalle sarjalle ja keskityin nyt tarkemmin väliaskeleisiin. Sain ratsastettua Serenen puhtaasti sarjasta läpi. Serene pärskähti äänekkäästi läpäistyään tehtävän, se taisi tykätä esteistä todella. Pujottelin radan muiden esteiden välistä takaisin päätyyn, josta suoritimme sarjan vielä uudelleen. Nyt pidin istuntanikin paremmassa ryhdissä ja muistin antamani avut. Sarja alkoi sujua jo hienosti meiltä! Päästyämme siitä läpi jälleen puhtaasti, hidastin Seren raville ja ravasin esteiden ohitse koko maneesin ympäri tullen takaisin tähän päätyyn. Pääty-ympyrällä hain jälleen sopivan laukan ja ohjasin tamman nyt rataa leikkaavalle uralle, jossa 100cm pysty häämötti. En tiedä mihin keskityin liikaa, mutta vauhtimme ei ollut kuitenkaan ihan sopiva esteelle ja Serenen etujalat pidottivat ylimmän puomin räikeästi. Pahus. Hidastin tamman raville ja ravasin esteen viereen. Hyppäsin alas satulasta ja palautin puomin kohdilleen. Talutin Seren jakkaran luokse päätyyn ja nousin takaisin selkään.

Nyt ylitimme esteen puhtaasti! Keskityin tempoomme ja ponnistuspaikkaan, niin ylitys onnistui jopa melko helposti! Taputin Sereneä kaulalle kiitokseksi ja kiersin vielä 80cm pystylle, jonka ylitimme myös hyvin. Nyt saisi riittää tältä päivältä. Hidastin tamman raviin ja taputtelin sitä vielä kaulalle kertaalleen. Serene puuskutti tyytyväisenä ja ravasi allani rytmikkäästi. Ohjailin sen kiertämään radalla olevat esteet ja hidastin sen lopuksi käyntiin. Käynnissä se sai pitkät ohjat ja se venyttikin kaulaansa reilusti ja ravisteli päätään pärskähtäen vielä. "Reipas tyttö", kehuin sitä hymyillen.

Talutin tamman tallin käytävälle kiinni ja irrotin kypärän päästäni. Minulla oli hieman kuuma, vaikka maneesissa olikin hyvä ilmastointi. Esteillä sai tosiaan tehdä töitä itsekin! Jalkani tuntuivat heikoille ja uupuneille. Riisuin Serenen varusteet ja vein ne varustehuoneeseen omille paikoilleen. Suojiin oli tullut pari naarmua, en tiedä oliko se lyönyt jalkojaan yhteen, vai oliko naarmut tulleet osumista puomeihin. Pyyhin suojat puhtaaksi nopeasti ja jätin ne varustelaatikkoon. Kuolaimet huuhtelin nopeasti kevyestä vaahdosta ja asettelin suitset omaan naulakkoonsa paikoilleen, kuten satulankin. Serene oli hionnut hieman satulan alta ja satulavyön kohdalta. Harjasin sen huolellisesti läpi ja pyyhin kostutetulla sienellä sen kainalot ja jalkovälin. Toisella sienellä kävin läpi sen pään; silmät, sieraimet ja suupielet. Tamma nautti vedestä ja antoi minun pyyhkiä itsensä. Lopuksi se tönäisi minua kuonollaan leikkisästi. Naurahdin ääneen, laskin käteni sen otsalle ja silittelin sen päätä hellästi. Serene huokaisi, sulki silmänsä ja lerpatti alahuultaan. Oli se kyllä ihana tamma.

Jätin Seren käytävälle odottamaan, että saisin putsattua sen karsinan. Nostelin kikkareet kottikärryyn ja levittelin puhtaita puruja hieman tasaisemmaksi. Ei tarvinnut lisätä. Täytin sen heinäverkon, vaikkei se paljoa vajaa ollutkaan. Sitten irrotin tamman käytävältä ja ohjasin sen omaan karsinaansa, jonne se tallusti mielellään. Kävin tyhjentämässä kottikärryt lantalaan ja palautin kärrit omalle paikalleen. Hain ruokintahuoneesta pari porkkanaa uudesta pussista, jonka olin tänään ostanut. Vein porkkanat Serenelle, joka hamusi ne käsistäni ahneesti ja tyytyväisenä. Hymyilin ja katselin sitä hetken. Viikonloppuna sitten kisataan, tyttö.

<3 Amanda

Vastaus:

+50vr

Nimi: Amanda

20.07.2018 21:04
Päivä oli vihdoin pilvisempi ja paahteiset helteet olivat katkenneet hetkeksi. Vettä oli sadellut kuuroittain, ilma oli edelleen hyvin lämmin, mutta ei helteinen.

Tulin tallille myöhemmin iltapäivällä. Huomasin Luukaksen olevan paikalla ja ajatukseni ja sisimpäni menivät aivan ympäri ja sekaisin. Toisaalta olin innoissani, toisaalta halusin juosta pakoon tilannetta. Päätin kuitenkin kylmätä pääni ja astelin talliin rennosti. "Moi Ama!" Luukas tervehti ja hymyili lempeästi. Hän oli Edin karsinassa ja siivoili sitä reippaasti. Ok, kaikki on ilmeisesti ihan hyvin. "Moi Luukas", vastasin ujosti hymyillen. Puna nousi hieman kasvoilleni ja perhoset lentelivät villisti vatsassani. Yritin tainnuttaa niitä, mutten onnistunut. "Ootko jo liikuttanu hepat tänää?" hän jatkoi. "En ole vielä, ajattelin Serenellä mennä nyt", vastasin hieman kysyvästi. "Mä meinasin mennä Edillä kentälle, lähetkö mukaan?" Luukas kysyi rennosti, joten uskaltauduin myöntyä kysymykseen.

Siivosin Serenen karsinan ensin puhtaaksi ja hain tamman tallin käytävälle. Luukas toi Edin pian jälkeemme ja ori hörisi matalasti meille. Hevoset vaikuttivat hyvin pirteille tänään, ilmeisesti hieman viileämpi ilma vaikutti niihinkin suuresti. Serene oli hurjan kurainen ja raapustin sitä puhtaaksi pienen tovin. Luukas oli jo ehtinyt harjata Edin ja alkoi varustaa oria minun vielä harjatessa Serenen lautasia. Saatuani sen puhtaaksi viimein, varustin tamman reippaasti ehtiäkseni Luukaksen mukaan. Yleissatula, suitset ja suojat. Tänään ei suuremmin väänneltäisi mitään ihmeellistä, vaan tarkoitus oli hieman rennommissa merkeissä "höntsäillä" kentällä. Saatuani Serenen valmiiksi, menimme Luukaksen kanssa yhtämatkaa kentälle.

Suljin portin perässämme ja odotin, että Luukas pääsi nousemaan Edin selkään jakkaralta, sillä tarvitsin sitä itsekin. Suuntasin keskustelumme vastoin yleisiä tapojani suoran tilanteeseemme. Tavallisesti en koskaan aloittanut näitä keskusteluja ja ehkä ne siksi aina jäivätkin puolitiehen ja lopulta kuivuivat kasaan. Tätä en ilmeisesti halunnut jättää nyt kuivumaan, joten tartuin härkää sarvista; pusumme mietitytti minua. Luukas kysyi rennosti, että mikäs siinä mietityttää. Ai mikä?! Väänsin hänelle rautalangasta, että olen nainen ja minä draamailen näitä tilanteita päässäni. Eli siis halusin vastauksen häneltä, mikä tilanteemme oli ja että oliko se vain yksi pusu ja sillä selvä. Hevoset kävelivät allamme onnellisen tietämättöminä keskustelustamme. Luukas kuitenkin helpotti oloani kertomalla, ettei hän huvikseen täällä tyttöjä pussaillut, vaan halusi tarkoituksella ihan suudella minua. Poskeni helahtivat välittömästi tulipunaisiksi ja olisin halunnut lopettaa keskustelun, ennenkuin pyörtyisin! Että olinkin hulluna tuohon hurmuriin! :)

Jatkoimme hevosten lämmittelyä kentällä kumpikin omaan tahtiimme keskustelumme lomassa. Saatuamme hevoset lämmiteltyä, Luukas alkoi tehdä siirtymisiä käynnistä raviin ja herätteli hieman Ediä. Minä aloin taivutella Sereneä pikkuhiljaa avo- ja sulkutaivutuksiin asti. Hevoset olivat sopivan vireitä ja Serene kuunteli apujani tarkoin. Jatkoimme Luukaksen kanssa avointa keskusteluamme, joka puhdisti ilmaa välillämme ihanasti. Kumpikin halusi jatkaa ja edistää välillämme alkanutta suhdetta, joten ristimme meidän leikkimielisesti Tarumaan tarunomaiseksi pariksi, Mr. and Mrs. Tarumaaksi ;) Luukas hymyili leveästi ja katsoi minuun: "ratsastas tähän ni annan sulle pusun", hän lohkaisi. Paloauton punainen väri tavoitti kasvoni jälleen. Ohjasin Serenen kesken harjoitsuten Edin vierelle ja suutelimme Luukaksen kanssa kunnolla, ensimmäistä kertaa parina. Olin aivan vetelä! Kumpikin hymyili leveästi ja ihastuneesti, yrittäen jatkaa treenejä vetelin jaloin. Se olikin yllättävän haastavaa, mutta onneksi Serene on sellainen automaatti, jolle menee läpi hieman huterammatkin avut! :D Oiva valinta tänään.

Luukas siirtyi laukka harjoituksiin ja haki Edin hyvään estelaukkaan, minä jatkoin vielä raviharjoituksia. Luukas kertoi tarvitsevansa vielä esteille harjoitusta ennen kisoja. Taruman kisat olisivat jo viikon päästä! Aloin tehdä Serenellä siirtymisiä jo ravista laukkaan. Luukas yltyi kehumaan Sereneä, kuinka hienosti se menikään. Se tuntuikin hyvältä tänään. Luukas siirtyi altamme takaisin käyntiin, minä hieroin laukan vaihtoja ja vastalaukkaa kurvissa. Serene kuunteli hienosti, eikä vaihtanut tavalliseen tapaansa laukkaa oikeaksi vaan jatkoi vastalaukalla mutkassakin. Juttumme siirtyi kisoista uuteen oriini, Daniin, joka asusteli Ritan toisella tallilla, Vienna Equestrian Centerissä. Luukas oli hyvin kiinnostunut pojasta ja sanoi haluavansa joskus tulla Viennaan seuraamaan harjoituksiamme! Mikä ihana poikaystävä, ajattelin :) Kerroin hänelle osallistuvani Tarumaan kisoihin myös Danilla, joten hän näkisi pojan viimeistään viikon päästä Tarumaassa. Hän oli innoissaan asiasta.

Laukkaharjoitusten sujuessa hienosti, hidastin Serenen rentoon raviin. Luukas nosti Edinkin vielä raviin alkaen harjoitella avo- ja sulkutaivutuksia orilla. Itse aloin ratsastamaan pohkeenväistöä leikkaavalla radalla ja välissä voltteja ja pääty-ympyröitä tai puoliympyröitä, yrittäen säädellä kiertoamme niin, ettemme törmäisi Edin kanssa. Myös Luukas alkoi harjoitella pohkeenväistöä pian perässämme. Edi väistikin hienosti! Eihän se mikään kouluratsu ollut, väistö olisi voinut olla selkeämpikin, mutta en tiennyt sen hallitsevan sitä noinkaan hyvin! Kehuin Ediä kovasti Luukakselle ja hän sanoikin orin olevan sopivan herkkä tänään. Viimein hidastimme käyntiin ja minä yritin vielä tehdä etuosakäännöksiä, sillä en edelleenkään saanut niitä hyvin pysymään paikoillaan. "Me ei tehdä enää mitään, mä vaan kattelen sua", Luukas kertoi ja minulta meni viimeisetkin ajatukset harhateille. Hänkö katselisi tosiaan minua. Se vain kuullosti niin oudolle, joku katselisi MINUA!? Niinku sillä silmällä. Hän perusteli saavansa luvan katsella minua, sillä "olinhan hänen naisensa". Oh! En voinut olla katselematta häntä takaisin, jestas hän olikin komea! En tiedä oliko päässäni vain vaaleanpunaiset lasit, vai annoinko vihdoin mieleni karata ajattelemaan häntä potentiaalisena miehenä. Joka tapauksessa, hän oli hyvin halittavan näköinen; leveät hartiat ja treenattu vartalo. Etuosakäännökseni levisi huolella ja päätin lopettaa yrittämisen siihen. Luukas sanoi haluavansa suudella minua taas ja vastasin hänelle tulevani tallissa halaamaan ja pusuttamaan. Äh, tarinani menee ihan lässytykseksi, mutta kai tänne saa vuodattaa myös ajatuksiaan? <3 Joka tapauksessa, viimeksi kentältä poistuttuamme taisin olla aikeissa läiskiä häntä raipalla, sillä hän oli mäntti. Nyt olin aikeissa halata ja suukottaa häntä, milloin tässä kävi näin? Vitsailimme, että hän on päässyt raippa-uhan alta pois, eikä se vaatinut kuin seurustelua! :D

Nousin kentällä alas Serenen selästä, jalkani pitivät vaivoin allani; seisominen niillä olikin vaikeampaa kuin ratsastus! Yritin kerätä niille voimia, etten näyttänyt liian heikolta ja vietävältä. Luukas sulki kentän portin perässämme ja kävelimme talliin keskustellen edellispäivien helleputkesta ja uimisesta.

Purimme hevoset keskustelumme lomassa. Serene oli hipnnut vain vähän, joten en alkanut pesemään sitä. Harjasin tamman läpi ja vein sen varusteet paikoilleen. Vietyäni satulan käsistäni, kerroin Luukakselle tulevani lunastamaan aiemmin luvatun suukon ja halin. Hän oli vastassani avoimin käsivarsin ja sujahdin hänen avoimeen syliinsä. Suutelimme hempeästi ja halasimme rakastuneesti. Hänellä oli ihanan iso syli, johon olisin voinut jäädä. Rapsuttelin Ediä myös hetken aikaa, se oli kyllä hurjan suuri! Tunsin itseni HYVIN pieneksi sen rinnalla. Edi oli kuitenkin hurjan kiltti herrasmies. Luukas pyysi minua illalla elokuviin hänen kanssaan. Olisi ihanaa nähdä häntä vapaa-ajallakin, joten suostuin empimättä! <3

Ulkona alkoi jo hämärtää ja pääskysten viimeiset kiljahdukset kuuluivat vaimeasti yläilmoista. Ulkona ei tuullut ollenkaan, vaan ilma oli hyvin rauhallisen odottava. Taivaalla oli muutama raskaampi pilvi, yöllä ehkä sataisi. Ilma oli edelleen yli 20 asteista, hyvin lämpimän kosteaa; ihana kesäilta! Jätimme hevoset jo sisälle karsinoihin. Ehdotin Luukakselle, että voisimme joskus vaihtaa ratsuja; minä menisin Edillä ja hän ratsastaisi Kiralla! Olin ajatellut esittää asian seuraavassa ÄMH:n kokouksessa, mutta tallilla ei ollut viimeaikoina juuri ollut muita kuin me kaksi, joten samahan se oli ehdottaa jo nyt. Luukas innostui ajatuksesta ja sanoi, että Ida voisi pitää joskus sellaisen tunnin kentällä että mentäisiin toistemme hevosilla! Se olisi hauskaa! Meillä kyllä synkkasi hurjan hyvin, minusta tuntui että voisin jutella hänelle mistä vain :) Olin aivan ihastunut ja annoin tunteiden valloittaa minut, ehkä liiaksikin. Luukas lähti tallilta hieman ennen minua, minä jäin vielä lakaisemaan tallikäytävää jäljiltämme. Näkisimme kuitenkin illalla hänen kanssaan elokuvissa. Olin innoissani ja onnellinen <3

Tallin pääoven vieressä oleva ulkovalo oli jo syttynyt ja heinäkuun illat alkoivat olla jo hieman pimeämpiä, joten se valaisi jo heikosti pääoven edustaa. Ilma oli mukavan viileä, mutta topissa pärjäsi mainiosti. Istuuduin autooni ja lähdin valmistautumaan iltaan!

<3 Amanda

Vastaus:

voi rakkaus <3 onnea teille parina! Tarumaa on siis muutakin kuin pelkkä hevostalli <3 +50vr

Nimi: Amanda

15.07.2018 13:10
Päivä oli jälleen äärettömän kuuma! Minulta valui hiki jo ennenkuin ehdin kävellä autoltani talliin. Tallissa oli onneksi viileää. Siivosin Serenen karsinan nopeasti ja hain sen harjat jo käytävälle valmiiksi.

Tamma löytyi tarhasta muiden tammojen seurasta. Wera oli käynyt maahan makaamaan ja Titi ja Serene nukkuivat sen ympärillä seisten. "Sere!" huutelin tarhan portilta ja tamma nosti päänsä tunnistaessaan nimensä. Lähdin hakemaan sitä tarhasta ja se löntysteli uteliaana lukseni. Annoin sille porkkanan ja puin päitset sen päähän. Talutin tamman tallin viileyteen ja harjasin sen huolellisesti läpi; hieman kuivanutta multaa tarhasta, ei juuri muuta. Varustin Seren yleissatulalla ja suitsilla. Tänään mentäisiin maneesiin harjoittelemaan koulua. Maneesi oli ainoa paikka lammen lisäksi, mitä näillä keleillä kehtaisi tehdä. Vaihdoin itselleni jalkaan ohuet ratsastushousut minishortsien tilalle, jodhpurit ja päälläni pysyi valkoinen toppi. Kypärä ja kouluraippa mukaan ja maneesiin!

Mimmi oli juuri maneesissa Anikan kanssa. "Moi! Mahtuuko sekaan?" kysyin häneltä avatessani maneesin oven. "Joo, kyllä mahtuu! Me lopetellaan juuri", Mimmi vastasi ravatessaan Anikan kanssa ohi. Anika säpsähti meitä ja väisti kohdallamme. "Rauhoitu", Mimmi sanoi sille matalalla, rauhallisella äänellä. Anika oli vielä melko raakile, mutta hienosti se liikkui Mimmin alla. Suljin maneesin oven ja talutin Serenen päätyyn jakkaran luo. Vedin kypärän päähäni ja kipusin selkään. Mimmi hidasti Anikan jo käyntiin ja me lähdimme Serenen kanssa kävelemään myös uraa ympäri. "Hurjan kuuma ilma, onneksi täällä maneesissa on sentään sopivan viileää treenata", jutustelin Mimmille. "Niin on", hän vastasi lyhyesti.

Kiersin kävellen muutaman kerran maneesin ympäri tehden välillä voltteja, leikkaavaa rataa ja puoliympyröitä. Sitten lisäilin tempoa käynnissä, harjoittelin siirtymisiä ja ravissa tempon lisäyksiä lyhyesti. Tänään kuitenkin halusin perehtyä taivutuksiin ja käännöksiin. Olin ilmoittautunut Serenen kanssa pariin kisoihin Helppo A luokkaan. Lisäykset onnistuivat sen kanssa jo hienosti ja se toimi muutenkin hyvin, mutta itse tarvitsin harjoitusta käännöksissä ja taivutuksissa. Raippa oli itselleni hyvä apuväline ja se sai Serenen olemaan hieman virkeämpi ja herkempi. Mimmi poistui maneesista Anikan kanssa meidän päästyämme ravityöskentelyyn. Otin pitkällä suoralla hieman avotaivutusta, joka onnistuikin suht hyvin. Toistin tehtävän toisella pitkällä sivulla. Sitten vaihdoin sulkutaivutukseen, joka tuntui hieman haastavammalle, mutta tehdessäni toistoja, alkoi sekin jo sujua. Pohkeenväistö meni ennennäkemättömän upeasti!! Ainakin omasta mielestäni. Serene astui todella kauniisti nyt ristiin ja raippaa apuna käyttämällä sain sen pysymään upeasti kasassa. Serene puuskutti keskittyneesti ja hoiti tehtävät kunnialla. Harjoittelimme vielä laukannostoja ja laukan vaihtoja. Puoliympyrän avulla teimme vastalaukka harjoituksia. Tunti oli hyvin monipuolinen ja hyvä!

Loppukäynnin aikana tein vielä muutamia taka- ja etuosakäännöksiä, joissa muistelin Carkin antamia vinkkejä. Pari ympyrää meni aika laajaksi, mutta saimme pari hienosti paikallaan pysyvääkin käännöstä tehtyä. Huomasin muutamia seikkoja omissa avuissani ja istunnassani, jotka selkeästi vaikuttivat Serenen suorittamiseen. Tietysti. Täytyisi vain olla tarkka omasta olemisestaan siellä selässä.

Lopuksi otin käyntiä pitkin ohjin. Olin todella tyytyväinen treeniin ja taputin Sereneä kiitokseksi kaulalle. Se pärskähti vastaukseksi. Nousin satulasta alas maneesissa ja talutin tamman perässäni talliin. Riisuin siltä varusteet ja harjasin sen vielä läpi. Se oli hionnut hieman satulan alta, mutta ei paljoa. Kampasin sen harjan ja hännän, tarkistin sen kaviot ja korjasin tavaramme käytävältä pois. Annoin Serenen olla tallikäytävällä sen aikaa, sillä tallissa oli viileämpi kuin ulkona. Vein sen varusteet paikoilleen varustehuoneeseen ja huuhtelin sen kuolaimet. Otin pari porkkanaa mukaani, jotka syötin sille tallissa. Sitten vein sen takaisin tarhaan muiden sekaan nukkumaan. Tarkastin, että hevosilla oli vettä tarhassa; olihan siellä! Mimmi piti kyllä hyvän huolen hevosista täällä, ei tarvinnut murehtia. Serene löntysteli Titin ja Weran luokse ja ryhtyi laiduntamaan rennosti. Jätin päitset aidan porttiin ja palasin talliin lakaisemaan käytävän.

<3 Amanda

Vastaus:

Simppeli tarina tavallisesta päivästä tallilla :) +40vr

Nimi: Amanda

12.07.2018 17:30
Päivä oli kaunis ja aurinkoinen! Tulin tallille päivällä, että ehtisin ratsastaa Serenen ennen kuin lähtisimme Luukaksen kanssa yhdessä kentälle treenaamaan Kiran ja Edin kanssa.

Putsasin Serenen karsinan nopeasti ja täytin sinne hieman purua. Hain tamman tarhasta, jossa se olikin Weran kanssa kaksin; Mimmi oli ilmeisesti Titin kanssa joko maastossa tai maneesissa, sillä en nähnyt häntä ainakaan kentällä. Talutin rauhallisen tamman tallin käytävälle ja ryhdyin harjaamaan sitä huolellisesti. Se ei ollut kovin likainen tänään, joten pääsin suht nopeasti varustamaan sitä. Estesatula rintaremmillä, suojat jalkoihin, meksikolaiset suitset ja korvahuput. Ajattelin lähteä kokeilemaan Serenen kanssa hieman maastoesteitä tänään, sillä emme olleet sen kanssa niitä vielä koskaan kokeilleet! Eilisen estetunnin oppeja voisi kokeilla soveltaa nyt siellä..

Saatuani Serenen varusteltua kunnolla, talutin tamman tallipihaan ja nousin jakkaraa apuna käyttäen sen selkään. Onneksi Mikko oli väsäillyt lisää näitä puujakkaroita, joista yksi oli vakiinnuttanut paikkansa tallin pääoven viereen. Kiristin satulavyön ja ojensin kypärääni. Tallustelimme tallipihan poikki muutamien hevosten seuraillessa kulkuamme tarhoista. Mimmi tuli Titin kanssa juuri maneesista meitä vastaan. "Hei, Amanda!" hän huiskutti kädellään heti minut huomatessaan. "Oletteko menossa maneesiin? Siellä olisi esterataa valmiina", Mimmi jatkoi. "Ajattelin kyllä mennä maastoradalle kokeilemaan tämän kanssa, mutta saitpa houkuteltua!" iskin hänelle silmääni ja päätinkin ratsastaa maneesiin. Ehkäpä eilisen oppeja olisi kuitenkin hyvä ensin hioa perusesteillä. Mimmi sulki ystävällisesti oven perässämme ja aloitin lämmittelyn Serenen kanssa maneesin viileydessä.

Ravailin esteiden ohitse ja katselin niitä tarkkasti. Kuinka korkeita nämä oikein olivat? Tein muutamia lisäyksiä ja voltteja esteiden välissä. Sitten nostin päädyssä Serenen harjoiteltuun hyvään estelaukkaan, nousin itse kolmen pisteen istuntaan ja lähestyin radan matalinta estettä. Radalla oli viisi estettä, joista kolme oli asetettu yhden askeleen välein sarjaksi, yksi oli hieman matalampi pysty ja yksi korkeampi okseri. Kolmen sarjassa viimeinen este oli hieman korkeampi. Nousin kahden pisteen istuntaan ylittäessämme ensimmäisen esteen, se tuntui hieman korkeammalle kuin eilen harjoittelemamme pysty. Alastulo onnistui jokseenkin hyvin, mutta kaivelin mieleni pohjilta Idan antamia vinkkejä, kuinka saan korkeammilla esteillä istunnan pysymään tömähtämättä satulaan. Minua hieman hirvitti koko loppu rata, mutta tulkoon sitten pudotuksia! Ainakin yritetään. Ja kovaa treeniä tämä ainakin minulle oli. Laukkasin kohti korkeampaa okseria. Serene tuntui pyrkivän hyvin eteen ja annoin sen ottaakin hyvät vauhdit esteelle. Se ponnisti upeasti yli ja liito tuntui kestävän ikuisuuden! Sere tosiaan hyppää korkealle! Huohotin selässä pöyristyneenä, innostuksesta ja adrenaliinin syöksystä kehooni. Mahtavaa! Laukkasimme mutkan ja lähdimme lähestymään kolmen esteen sarjaa. Pidin tarkasti istuntani ja annoin Serenen lähestyä estettä vauhdilla. Liiankin vauhdilla, sillä se pudotti sarjan ensimmäisestä esteestä heti yhden puomin etukavioillaan. Kokosin sitä hieman esteiden välissä ja seuraava meni onneksi puhtaasti. Istuntani oli hieman pettänyt, joten korjasin sen esteiden välillä nopeasti. Viimeinen oli korkein, siihen ponnistimme taas kunnolla ja yli meni! Vau! Taputin Sereneä kaulalle ja ravasin muutaman kiemuran tasatakseni sen ja oman hengitykseni. Sitten lähdin suorittamaan rataa uudestaan, hieman paremmin varautuneena. Me pystyisimme ylittämään radan puhtaasti. Lähestyimme esteitä tarkasti ja ylitimme ne kovan ponnistuksen seurauksena. Keskityin nyt pitämään Serenen estelaukassa ja oman istuntani kunnossa. Esteiltä alastulo vaati vielä tarkkasilmäisyyttä, varsinkin korkeammalta esteeltä. Sarjan ensimmäisen esteen puomi oli edelleen maassa, mutta ylitimme sen sellaisenaan. Serene tuntui nauttivan haasteesta ja se puuskutti allani tasaisesti. Ylitettyämme sarjan puhtaasti, ohjasin sen pienelle huili kierrokselle ravissa. Tein siirtymisiä laukan ja ravin välillä, ravissa tempon lisäyksiä ja sitten vähän käyntiä. Serene askelsi käynnissäkin hyvin tarmokkaasti eteenpäin. Se uhkui energiaa! Lepuuttelin hieman reisiäni ja heiluttelin niiden lihaksia käsilläni. Huhhuh..
Nostin jälleen ravin ja kevensin sen askelta kiertäessämme taas aloituspäätyyn. Serene jo pyysi laukkaa ja melkein ryösti käsissäni! Rauhoittelin sitä parilla ylimääräisellä kierroksella päädyssä ja sitten lähdimme suorittamaan radan viimeisen kerran. Painoin pohkeeni sen kylkiin ja se vastasi apuuni välittömästi. Nousin jälleen kolmen pisteen istuntaan ja nostin katseeni eteen. Serene lukitsi ensimmäisen kohteensa ja lähestyi sitä hyvässä rytmissä. Loikkasimme yli puhtaasti. Sain tamman takaisin tuntumalle pian laskeutumisemme jälkeen ja pääsimme jatkamaan nopeasti eteenpäin, kohti korkeampaa okseria. Nousin hieman korkeammalle jalustimien varaan ja myötäsin reilusti Serenen liikettä. Tamma laskeutui esteeltä vaimeasti tumauttaen kavionsa maneesin hiekkaan. Jouduin hieman korjata asentoani, sillä horjahdin alastulossa vähän liikaa eteen. Hitto vie, tämä vaatii tarkkuutta! Otin tukea Seren harjasta ja nostin itseni takaisin tasapainoon. Kokosin ohjat ja kiersimme kohti viimeistä sarjaestettä. Käännöksen jälkeen suoristin ratsuni ja painoin pohkeita hellästi. Pieni hallittu kiristys vauhdissa kolme upeaa hallittua ylitystä! Huh, tämä kävi urheilusta! Sere puuskutti jälleen tyytyväisenä. "Hieno tyttö! Eiköhän tämä riitä tältä erää", taputin sitä kaulalle kiittäen ja hidastin rentoon raviin. Työskentelimme vielä hetken ravissa ja sitten hidastin sen käyntiin. Serene pärskähti ja viskasi päätään. "Ohoh, sinähän innostuit!" hihitin sille. Jalkani olivat hapoilla! Laskin ohjat pitkäksi loppukäynnin ajan ja Sere venytti hieman kaulaansa ja leukojaan. Kävelimme rennosti ehkä viitisen kierrosta samalla yrittäessäni tarkkailla esteiden korkeuksia. 100cm näytti olevan sarjan viimeinen este, huhhuh. Muut kaksi sarjan estettä olivat 80cm, mutta ensimmäisestä tuli 60cm ylimmän puomin pudottua. Ihan ensimmäinen este oli 70cm ja okseri taas 100cm. Tulipahan testattua, että Serene pystyy myös näin korkeisiin esteisiin radalla. Hymyilin leveästi ja taputin vielä kerran tammaa kaulalle. Oma ennätykseni oli nyt hypätty! Meistä tulee vielä hyvä esteratsukko.

Talutin Serenen talliin. Mimmi tuli varustehuoneesta hymyillen; "oliko hyvä rata?", "Joo, olihan se. Aika korkeita ne pari estettä kyllä", virnuilin hänelle takaisin ja hän kikatti. "Pääsittekö yli?" hän kysyi malttamattomana. "Tietenkin", vastasin lyhyesti ja vinkkasin silmääni. Mimmi naurahti ja poistui takaisin varustehuoneeseen. Riisuin kypäräni ja turvaliivini ja aloin purkamaan varusteita Sereneltä. Se oli hionnut, joten laskin ämpäriin vettä ja kävin nopeati sen sienellä läpi. Pyyhin sen silmät ja turvankin. Lopuksi sekoitin sille melassiveden ja juotin sen palkkioksi hyvästä työstä. Serene joi ämpärin tyhjäksi lähes yhdellä imaisulla. Minä silittelin sen otsaa ja suoristelin sen etuharjaa.

Saatuani tamman hoidettua, vein sen takaisin tarhaan, jossa Wera ja loimitettu Titi sitä jo odottelivat. Titi hörähti vaimeasti meidät nähdessään ja otti muutaman askeleen Sereneä vastaan. Riisuin päitset Sereltä ja laskin sen menemään. Se tallusti Titin luo ja tammat haistelivat toisiaan turvasta. Sitten Titi viskaisi päätään, mutta kumpikin jatkoi rennosti tallustelua tarhan laidalle ja laskivat turpansa maahan syödäkseen vihreää heinää. Wera viuhtoi hännällään tarhan takana. Suljin portin huolellisesti ja ripustin Serenen päitset ja riimunnarun portissa olevaan koukkuun. Viereisissä koukuissa olivat Weran ja Titin riimut.

Lakaisin tallikäytävän vielä huolellisesti ja siivoilin varusteitamme käytävältä pois. Varustehuoneessa kävin läpi Serenen vanhempia varusteita ja laitoin osan isoon, kaikkien käyttöön tarkoitetuille varusteille varattuun laatikkoon. Putsasin harjoja ja kopistelin harjalaatikon pohjalla olevat roskat maahan. Saatuani varusteet kuntoon varustehuoneessa, siirryin putsaamaan Kiran karsinaa ja valmistautumaan Luukaksen kanssa yhteiseen kenttätreeniin!

<3 Amanda

Vastaus:

Hypyt sujuu! Hienoa! +50vr

Nimi: Amanda

11.07.2018 22:09
Päivä oli tosiaan hyvin aurinkoinen ja kaunis. Saatuani Kiran takaisin tarhaan, menin talliin ja ryhdyin siivoamaan Serenen karsinaa. Hain sinne uuden purukuorman ja levittelin ne tarkoin tasaiseksi patjaksi.

Hain Serenen tarhasta, jossa se vietteli leppoisasti päivää tammaporukkansa kanssa. Meillä olisi edessä estetunti! Olin innoissani tulevasta tunnista ja tunnelma alkoi olla hieman odottava. Vein Serenen tallikäytävälle ja harjasin sen nopeasti kuntoon, tunti alkaisikin jo pian. Luukas talutti Edin samaan aikaan sisään, tervehti minua nopeasti ja aloimme kumpikin varustaa hevosiamme hiljaisuuden vallitessa. Kumpikin taisi odottaa tältä tunnilta paljon :) Puin Serenelle estesatulan, rintaremmin ja suojat, päähän sen meksikolaiset suitset ja korvahuput. Silitin tammaa poskesta ja toivoin tunnin menevän nappiin. Se olisi meidän ensimmäinen yhteinen tuntimme.

Saatuani Serenen valmiiksi, siirryin tallipihaan jo odottelemaan. Luukas tulikin pian perässäni ja kävelimme yhdessä kentän reunalle. "Toivottavasti tää on hyvä tunti", Luukas lohkaisi ja tunsin hänen innostuneisuutensa hänen äänestään. "Moikka! Tulkaahan peremmälle", Ida tervehti iloisesti raahaten samalla puomeja kentälle. Talutimme hieman jännittyneinä hevosemme kentälle ja vuorotellen jakkaraa apuna käyttäen kipusimme ratsujemme selkiin. Saimme lämmitellä omillamme, Ida kuitenkin suositteli tekemään siirtymisiä ja vähän muuallakin vaeltelua kuin vain uralla. Hevoselle ennalta-arvaamattomia linjoja, niin hän taisi muotoilla. Teimme työtä käskettyä. Serene tuntuikin tänään olevan hyvin hereillä. Iltapäivä oli kaunis ja lämmin.

Luukas ja Edi suhasivat ympäri kenttää innoissaan, minä jouduin hieman miettimään liikkeitäni, ettemme törmäisi. Tein useita siirtymisiä, niillä tunsin saavani Serenen hereille. Se nyt yleensäkin menee ihan sinne minne sen ohjaa, joten ennalta-arvaamattomia linjoja en sille keksinyt. Se oli täysin ohjailtavissani. Ida kasasi muutaman esteen ja kavaletin kentälle samalla kun lämmittelimme hevosiamme.

Saatuamme lämmittelyt hoidettua, lähdimme hakemaan kunnollista estelaukkaa. Ida selosti meille taas tarkasti mitä haetaan ja kuinka se saavutetaan ja miksi näin tehdään. Hän oli hyvin selkeä ohjaaja, eikä mikään päsmäröijä. Sopivan tempoista, matkaavoittavaa laukkaa, ei mitään liian koottua, eikä myöskään liian nopeaa. Ilmavaa ja hyvin rullaavaa laukkaa. Ratsastajan tuli istua kolmen pisteen istunnassa, eli painopiste tuli olla molemmilla jaloilla ja takamuksella, mutta takamus ei saanut olla ihan täysin satulassa. Sain istuntani nopeasti kuntoon, näin olin tehnyt aiemminkin. Jouduin sen sijaan hieman säätelemään Sereneä, että se pääsi pois liian kootusta tilastaan. Sopiva tempo kuitenkin löytyi suht nopeasti ja tamma rullasi allani kauniisti.
Kun estelaukka ja kolmen pisteen istunta oli molemmilla ratsastajilla ja ratsuilla hallussa, hidastimme käyntiin ja harjoittelimme kahden pisteen istuntaa, eli painopisteet vain jaloilla. Tämä oli itsellenikin hieman hankalampi. Olin kuullut termistä ja käyttänyt tätä käytännössäkin, mutten ollut siinä kamalan hyvä. Nyt kuitenkin harjoiteltiin kunnolla, ensin käynnissä pitämällä hevosen harjasta kiinni. Sen jälkeen siirryttiin raviin ja lopuksi laukkaan. Näin pikkuhiljaa harjoittelemalla asia ei tuntunut enää ollenkaan hankalalta! Ihan jo näillä nikseillä ja vinkeillä mitä istuntaan liittyen saimme, tunsin olevani jo parempi ratsastaja! :D

Tehtävä vaikeutui ja tehtävänä oli ylittää ravissa muutama maapuomi kolmen pisteen istunnassa ja lopuksi hidastaa hevonen käynnin kautta pysähdyksiin istunnan horjumatta. Tehtävä tuotti hieman hankaluuksia, naurua ja kovaa keskittymistä. Siitä suoriuduttiin kuitenkin hyvin ja siirryimme kahden pisteen istuntaan. Ida nosti puomit maasta hieman korkeammalle, kavaleteiksi. Kahden pisteen istunnan osuus tuli suorittaa laukassa yli kavalettien. Serene laukkasi tasaista laukkaansa, joten minun oli helppo keskittyä pitämään istuntani. Serene oli tarkka jalkojensa kanssa ja kavaletit ylittyivät hienosti. Toistimme harjoituksen pari kertaa, että Luukaskin sai istuntansa kuntoon.

Lopuksi ylittäisimme neljä 60cm pystyestettä niin, että esteiden välit oltiin kolmen pisteen istunnassa ja esteet ylitettäisiin kahden pisteen istunnassa, niinkuin yleensä tehdäänkin. Nyt oli kuitenkin helpompi hahmottaa oma olemisensa, kun näitä kahta istuntaa oltiin hiottu niin tarkoin. Serene halusi jo esteille, se tarkkaili niitä korvat hörössä ja odotti minun ohjaavan sen niille. Luukas ja Edi menivät ensin ja Luukaksella meinasi olla hankaluuksia pitää istuntansa alastulossa. Ida ohjeisti häntä ja minä imin jälleen tiedon itseeni. Oli meidän vuoromme ja Serene nautti täysin siemauksin päästessään näyttämään hyppyjään. Laukka oli tasaista ja rullaavaa, kolmen pisteen istuntani pysyi hyvin. Esteen ylityksessä vaihdoin kahden pisteen istuntaan sulavasti, mutta esteeltä alas tullessa mietin istuntaani liikaa ja myöhästyin vähän, tömähdin satulaan juuri niinkuin ei pitäisi. "Tarkkuutta, Amanda", Ida ohjeisti. Seuraavalla esteellä olin jo paremmin mukana ja joustin hieman polvistani, jotta sain istunnan muutettua pehmeästi takaisin kolmen pisteen istuntaan tömähtämättä satulaan. "Hyvä, parempi jo!" Ida jatkoi. Ylitimme vielä kaksi viimeistä onnistuneesti ja saimme Idalta kehuja. Taputin Sereneä ja ohjasin sen takaisin aloituspäätyyn. Teimme harjoituksen kolmeen kertaan. Luukaksella ja Edilläkin alkoi sujua todella hienosti ja Luukaksen hymystä päätellen hän tykkäsi tunnista yhtä paljon kuin minä! Istunta alkoi hioutua ja oivalsimme kuinka homma toimii. Esteiden ylitys tuntui todella mukavalta ja rullaavalta, hevonen tuntui saavan paremmin tilaa allani nyt. Serene puuskutti ja loikki esteitä tyytyväisenä, se sitten rakasti tätä hommaa. Tunti kuitenkin läheni jo loppuaan, vaikka kaikki tuntuivat haluavan jatkaa tätä loputtomiin! :D

Lopuksi ravailimme kentällä rennosti jäähdytellen esteistä innostuneita hevosiamme. Luukas ei voinut olla hymyilemättä, enkä minäkään. Tämä tunti antoi todella paljon! Lopuksi hiljensimme käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat. Serene venytteli kaulaansa ja pärskähti. Taputin sitä kaulalle kiitokseksi ja kiitin vielä Idaa mahtavasta tunnista. Hän hymyili meille lämpimästi; "Hyvä että tykkäsitte!"

Talutin Serenen talliin hymyillen leveästi. Reiteni olivat tulessa; olin jännittänyt niitä lähes tunnin putkeen! Heiluttelin jalkojani, että saisin ne palautumaan nopeammin. Aloin purkaa Serenen varusteita. Serene hankasi päätään minua vasten kun riisuin siltä suitset. "Oliko kivaa, Sere?" kysyin siltä naurahtaen. Tamma ei ollut hionnut juurikaan, tämä tunti taisi olla raskaampi minulle kuin sille. Harjasin Seren huolellisesti läpi ja tarkastin sen kaviot. Taputin sitä lapaan ja mietin, miten hieno ratsu se olikaan. Esteillä se oli pommin varma, tasainen laukka takasi aina miellyttävän kokemuksen ja jokainen apu tuntui menevän perille aina. Tai jos ei mennyt, oli vika luultavimmin ratsastajassa. Serene oli upea tamma.

Talutin Serenen vielä loppuillaksi ulos muiden tammojen sekaan. Siivosin jälkeni tallikäytävältä ja käväisin vielä nopeilla juttusilla Luukaksen kanssa kahvihuoneessa. Sitten lähdin kotiin.

<3 Amanda

Vastaus:

hyvä tuntitarina! +40vr eikös tämä ollut jo toinen tuntinne? ;)

Nimi: Amanda

10.07.2018 14:40
Tänään aamusta tallille, sillä illasta menisin vielä muutamaksi tunniksi töihin. Kiran kanssa olin käynyt aamupäivästä maastossa, joten Serenen kanssa mentäisiin kentälle! Ajattelin käydä senkin kanssa tempon lisäyksiä ja muistella oppimaani.

Putsasin Serenen karsinan, joka oli suht siisti; ei tarvinnut viedä edes puruja lisää, kun kikkareet oli niin kauniisti yhdessä kasassa. Putsasin juoma-automaatin, tarkastin suolakiven ja täytin heinäverkon. Hain harjat valmiiksi käytävälle ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta.

Tammat seisoivat vieretysten Akin tarhan reunalla. Aki oli tammojen kanssa keskustelemassa ja kaikki käänsivät päänsä korvat hörössä minuunpäin, kun saavuin portille. "Sereneä olisin vaille", huikkasin hevosille ja lauma levisi. Serene ja Titi kävelivät peräkanaa portille, Wera käveli hetken mukana, mutta jäi tarkkailemaan tapahtumaa kauemmas. Aki siirtyi omassa tarhassaan rauhallisesti toiselle laidalle syömään heinää ja kyselemään Ediä ja Konnaa seuraavaksi juoruilukavereikseen. Nappasin Seren kiinni ja talutin sen ulos tarhasta, Titi jäi portin viereen katselemaan peräämme. Titi oli kyllä hyvin seurallinen tamma, se tarvitsisi oman hoitajan, jolla olisi aikaa sitä rapsutella ja rakastaa.

Harjasin Seren valkoisen karvan puhtaaksi mudasta ja hiekasta. Varustin sen yhdellä yleisesti käytössä olevalla yleissatulalla ja meksikolaisilla suitsilla. Kampasin sen harjan ja hännän selviksi ja kiedoin häntään nopean, kauniin letin. Saatuani tamman valmiiksi, juoksin yläkerran kerhohuoneesta hakemaan ostamani kouluraipan. Nyt kokeilisin miten se toimii, muutaman kerran on Rita ja Mimmi ehdottanut minulle raipan käyttöä Serenen kanssa.

Suljin kentän portin perässämme ja talutin Serenen puujakkaran luokse. Nousin selkään ja kiristelin satulavyön ja säädin jalustimet sopiviksi. Asettelin ohjat ja raipan käsiini ja kannustin Serenen liikkeelle. Tein muutamia tempon lisäyksiä käynnissä, mutta ne eivät oikein ottaneet onnistuakseen, joten siirryin tekemään siirtymisiä käynnistä raviin. Tein useamman siirtymisen ja sain Serenen hieman paremmin hereille. Sitten aloin työskennellä ravissa. Kannustin sen harjoitusraviin, jossa aloin hakea kootumpaa keskiravia. Serene kuunteli hienosti apujani, se oli tehnyt tämän ennenkin. Keskiravi löytyi nopeasti ja pidin sen siinä pienen hetken. Hioin askelta ja säädin tempoa vieläkin pienemmäksi. Syvennyin omaan istuntaani ja sen vaikutukseen hevosessa. Serene oli mahtava opastaja! Hetken hiomisen jälkeen lähdin kääntämään tammaa leikkaavalle radalle, jossa avasin jalkani, istuin hieman ehkä "taaemmas" ja löysäsin ohjia. Tässä käytin hennosti myös raippaa apuna. Serene lähti viemään etujalkojaan pidemmälle hyvin, mutta sen kaula ei kyllä venynyt ollenkaan! Muistan Idan kertoneen, että toiset hevoset eivät venytä kaulaansa juuri ollenkaan ja se on haaste. Koulukisoissa katsotaan myös kaulan käyttöä. Yritin antaa Serenelle vielä enemmän ohjaa, mutta se ei vastannut siihen. Hidastin kulmaan taas keskiraviin istumalla takaisin "eteen" ja ottamalla pohkeeni taas käyttöön. Kokosin ohjat takaisin käsiini, mutten käyttänyt niitä. Serene palasi keskiraviin hienosti ja jälleen seuraavan kulman jälkeen vaihdoin lisättyyn raviin. Tällä kertaa jopa ajoin sitä hieman kovempaan vauhtiin ja Serenen kaula lähti hieman venymään. Taputin hevosta heti ja hidastimme kulmassa. Jos saisin sen kaulan työskentelemään oikein hieman kovempa vauhtia käyttämällä, niin voisin ehkä hidastaa siitä vauhtia. Oppisikohan se sitä kautta? Mietiskelin vaihtoehtoja päässäni samalla kun vielä pari kertaa tein lisäyksen leikkaavalla radalla. Kaula kyllä tuntui tulevan pikkuhiljaa mukaan, mutta aika vaisusti.

Lopuksi lähdin tekemään laukan nostoja ja lisäyksiä. Kulmassa koottu hidas laukka, pitkällä suoralla lisätty laukka ja kulmaan hidastus ja käynti. Laukan avut toimivat samalla tavalla kuin ravissakin. Laukkasimme kaunista tasaista koottua laukkaa kulmassa ja sitten laskin sen jalkojeni puristuksesta menemään. Tässä täytyi muistaa nojata taakse ennemmin kuin eteen. Ohjissa olisi tuntuma, mutta ei saa yhtään vetää. Istunta oli hankala, vaikka Serenellä oli tasainen ja helppo laukka, se vaati minulta paljon keskivartalon lihaksia pysyäkseni hyvin kyydissä ja oikeassa asennossa. Ohjista oli helppo ottaa tukea, samoin etunojassa oli helpompi istua. Nyt keskityin kuitenkin siihen, että kumpikin näistä oli poissuljettua. Teimme neljä lisättyä laukkaa, joista pari viimeistä meni jo mainittavan hyvin! Serene laukkasi näyttävästi ja selkeästi ja kokosi itsensä hienosti aina kulmaan tullessa. Laukan jälkeen siirryin vielä raviin ja tein pari pohkeenväistö harjoitusta, raippa apuna se olikin paljon helpomman oloista kuin aiemmin! Tai sitten Sere oli vaan herkempi avuilleni nyt. Väistöt sujuivat hienosti ravissa molempiin suuntiin. Sitten hidastin sen käyntiin ja kokeilin vielä lisättyä käyntiä, kun se nyt tuntui olevan virkeä. Yritys onnistui nyt jo paljon paremmin kuin alkutunnista, mutta Serene oli hieman jännittynyt. Yritin uudelleen vielä ollen itse mahdollisimman rento ja antaen sille mahdollisimman paljon ohjaa, ettei se jäisi jännittyneeksi. Tulos oli jo paljon parempi, mutta se kaula.. Serenellä oli paha tapa pitää kaulansa kaaressa jatkuvasti. Lopuksi annoin sille pitkät ohjat ja löntystelykäynti. No silloin se kyllä venytti kaulansa pitkälle, pärskähti ja ravisteli päätään. Jopas oli ajateltavaa!

Talutin Serenen talliin ja perässämme tulivatkin jo Mimmi ja Ade. Heidän maastoretkensä oli mennyt todella mukavasti. Purin Sereltä varusteita ja huomasin sen olleen hionnut jonkin verran. Vein varusteet varustehuoneeseen ja otin samalla mukaani sen pesuvehkeet. Kannoin pesusangon pesupaikalle ja hain tamman sinne myös. Laskin vettä letkusta ja aloin kastella Sereä joka puolelta. Tamma nautti silminnähden; se venytti kaulaansa ja lerputti huultaan kääntäen samalla päätään vinoon ja sulkien silmiään. "Tuntuuko noin hyvälle?" kysyin Sereltä ja hieroin kädelläni sen selkää. Saatuani sen läpimäräksi, hieroin kumisualla sitä. Levitin pienen määrän shampoota ja pesin sillä sen vatsan, satulan kohdan ja rintakehän. Huuhtelin sen huolellisesti ja laskin kylmää vettä sen jalkoihin viilentääkseni niitä. Vetelin sen hikiviilalla suht kuivaksi, pyyhkeen kanssa kuivasin kainalot ja nivuset. Sienellä kävin vielä sen pään läpi ja heitin lopuksi verkkoloimen sille niskaan. Vein tamman hetkeksi karsinaan kuivumaan kun itse korjasin tavaramme pesupaikalta ja siivosin sen jäljiltämme muutenkin. Lakaisin tammojen käytävän joutessani ja tajusin minulla olevan hurja nälkä! Kipusin ylös kerhohuoneeseen.

Nostelin jääkaapista pöydälle valmiiksi tekemäni ruisleivän ja välipalajogurtin, jossa oli mysliä mukana. Keitin kahvia ja kaadoin itselleni kupillisen. Mimmi tuli myös kerhohuoneeseen ja istuutui kahvipöytään. "Voinko jäädä seuraksesi?" hän kysyi ujosti ja vastasin iloisesti, että tottakai! Hän lysähti väsyneen oloisena pöytään. "Mikä on?" kysyin häneltä. "En tiedä, todella väsynyt olo. Ehkä olen tulossa kipeäksi", hän vastasi ja nousi ottamaan itselleen kupin kahvia. "Onneksi Fanni tulee taas avukseni ylihuomenna", hän jatkoi hieman pirteämpänä. Istuimme pöydän ääressä jutellen samalla kaikesta. Hän tykkäsi todella olla Tarumaassa ja hevoset olivat todella ihania ja helppoja! Hankalimpia olivat oriit, Kuda ja Master, mutta Rita onneksi hoiti ne. Edi osasi sentään käyttäytyä, vaikka iso olikin. Hän myös kertoi kokeilevansa hieman lännensatulaa Anikalla ja Andylla. Mielenkiintoista! Lännensatulalla ratsastusta olisikin kiva joskus kokeilla :)

Kahvipaussin jälkeen minä lähdin viemään Serenen takaisin tarhaan ja Mimmi lähti hakemaan Vallua liikutukseen Pihatosta. Vallu oli upea liinakko suomenhevonen, joka oli kuulemma aika haka koulussa. Mimmi lähtisikin sen kanssa luultavasti Maneesiin. Saatuani Seren ulos, lähdin pikkuhiljaa valumaan kotiin ja sitten töihin.

<3 Amanda

Vastaus:

Tästä tarinasta +50vr. Herätät tallin upeasti henkiin. Hevosillemme kuten Titille tulee tarinoidesi myötä oma persoonansa ja luonteensa esille. Annat samalla hienosti mainosta tallin muille asukeille ja toivon että nämä ihanat persoonat saavat omat hoitajansa joskus myös <3 Kiitos!

Nimi: Amanda

08.07.2018 19:35
Eilen siis oli kisapäivä, vaikka tekstit on julkaistu tänään, pahoittelut!

Tänään sen sijaan tulin tallille iltapäivän puolella nukuttuani oikein kunnolla ja otettuani hitaan aamun. Kisat vetivät minut aivan veltoksi ja lepo teki hyvää! Hevosilla olisi tänään treeneistä vapaapäivä. Serenellä kuitenkin ajattelin käydä pienellä maastohipsimisellä ilman satulaa!

Saavuin tallille ja siellä olikin hieman tohinaa; Semppa oli lähtenyt aamulla teuraaksi :'( mutta tilalle oli muuttanut Ritan uusi nuorukainen, oldenburgiori Barracuda, eli tutummin Kuda :) Kuda oli komea poika! Se oli Masterin kanssa tarhassa ja näytteli upeita liikkeitään. Luukas oli myös vielä tallilla, kerhohuoneessa kahvilla. Hän oli käynyt Edillä kentällä. Juttelimme pienen hetken hänen kanssaan ja sovimme ensiviikolla menevämme yhdessä kentälle treenailemaan. Hän oli kyllä hurjan mukava poika ja komeakin :) Palasin alas talliin putsaamaan Serenen karsinan ja katsoin sen varusteet läpi; kisavarusteet paikoilleen ja muut hommat kunnossa eilisen kiireisen illan jäljiltä. Sitten otin tamman suitset valmiiksi sen karsinan oveen roikkumaan, muut varusteet jäisivät tällä kertaa varustehuoneeseen!

Löysin Serenen nukkumasta keskeltä tarhaa Weran kanssa; väsynyt kisakaksikko, nauroin. Kävelin aluksi hieman mutaisen tarhan poikki kohti tammoja. Titi oli virkeänä vastassa, sillä oli loimi päällään. Ensin se käveli luokseni reippaasti nähdessään minun tulevan tarhaan ja sitten se käveli perästäni nukkuvien tammojen luo. Serene havahtui minun ollessani jo melkein sen vierellä, ja ehti ottaa askeleen minua kohti. Wera huomasi myös minut, muttei noteerannut touhujani mitenkään. Nappasin Serenen riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä portille. Titi seurasi meitä edelleen, mutta jättäytyi kohteliaasti portilla taakse niin, että sain avattua ja suljettua portin rauhassa.

Serene oli käytävällä kiinni ja harjasin sitä rauhallisesti. Sen harja oli kauniilla laineilla eilisten päkälien jäljiltä. Kampasin sen ja ihailin sitä hetken. Putsasin sen kaviot ja tarkastelin sen kenkien tilannetta; ihan hyvä tilanne siellä. Laitoin tammalle suitset päähän ja talutin sen tallipihaan.

"Moi! Oletkin tallilla tänään" Rita huikkasi minulle tullessaan Maneesilta tallille. "Juu, ajattelin vähän käydä köpsöttelemässä ilman satulaa Serenen kanssa", vastasin Ritalle. "No se tekee varmaan ihan hyvää sillekin", hän vastasi hymyillen. "Me käytiin Titin kanssa vähän hyppäämässä maneesissa, se hyppää hienosti 100cm esteitä! Se on kyllä hieno tamma sekin" Rita kertoi. Otin puheeksi hänen uuden orinsa, jonka Rita oli vielä eilen kisojen jälkeen Mikon kanssa hakenut. Hän oli siihen hyvin tyytyväinen, mutta nuoren ikänsä puolesta se vatisi vielä vähän töitä. Hän jatkoi matkaansa tallin Toimistoon ja minä etsin tallin nurkalta puujakkaran, jotta pääsisin kipuamaan Serenen selkään. Siinä olikin miettimistä, kun ei ollut satulan jalustimia apuna! Pompin erinäisissä asennoissa jakkaralla Serenen odotellessa kärsivällisenä, että koskahan minä onnistuisin. Lopulta sain punnerrettua itseni Serenen pyöreään selkään harjasta kiinni pitämällä. Huh, sitten liikkeelle!

Lompsimme hiekkatietä rauhallisesti eteenpäin. Olin lähtenyt tutkimaan uusia reittejä maneesin takaa lähtevältä maastopätkältä. Toistaiseksi olin vielä samalla tutulla hiekkatiellä, mutta olin huomannut vanhan metsäkoneen jäljen jonkin matkan päästä ja ajattelin käydä siellä tutkimassa. Serene vaappui eteenpäin rauhallisessa tahdissa ja minä istuin sen paljaassa selässä. Ilman satulaa ratsastus oli kyllä niin ihanaa! Serenen selkä tuntui lämpimälle takamukseni alla. Ilma oli lämmin, pilvinen ja hieman raskas, vettä ei kuitenkaan satanut. Linnut visertelivät monimutkaisia sointujaan puissa ympärillämme. Huokaisin syvään. Rauha.

Pian saavuimme paikkaan, josta vanha metsäkoneen ura lähti. Käänsin Serenen metsään, jonne se joutui tieltä hieman laskeutumaan. Heiluin selässä puolelta toiselle ja painoin jalkojani hellästi sen kylkiin pysyäkseni kyydissä. Tallustimme metsässä eteenpäin puiden lomitse, kunnes saavuimme kauniin vehreään, harvapuiseen tilaan keskelle metsikköä. Maata peitti vihreä tasainen sammal ja hieman etempänä solisi kaunis puro! Kuin satumetsä, ajattelin. Serene katseli ympärilleen ja jatkoi tallustelua painautuneella polulla. Polku mutkitteli sammalmetsässä ja lähti sitten nousemaan loivasti vuorelle. Kiipesimme vuoren rinnettä ylös vievää polkua. Serenellä oli varmat askeleet, se kulki juuri sinne minne sen ohjasi. Hetken kiivettyämme vuorenrinnettä, pääsimme sen päälle. Päällä kasvoi muutamia puita ja kuivaa jäkälää muutamien puskien lisäksi. Huipulla kävi lempeä tuuli. Tallustimme vielä eteenpäin ja eteemme aukeni upea näkymä! Huipulta näkyikin todella pitkälle, vaikka nousu ei tuntunut vievän niin korkealle, koska se oli niin loiva. Pysäytin Serenen ja katselimme molemmat kaunista näkymää. Pian huomasin peltojen keskellä Tarumaan tilan! Täältä näkee Tarumaahan! :) Erotin tallin takana menevät tarhat ja siellä liikkuvat hevoset. Upeaa, henkäisin. Katselin hetken aikaa maisemia ja lähdin sitten takaisin päin. Polku olisi vienyt vielä eteenpäin vuoren päällä ja lähtenyt sitten laskeutumaan toiselle puolelle, mutta en lähtenyt tänään sinne saakka.

Laskeuduimme Serenen kanssa takaisin sammaleen peittämään keijumetsään. Puro solisi kauniisti polun vieressä. Serene huokaisi syvään ja jalkani levisivät sen vatsan liikkeen mukaan. Tuntui yhtenäisemmältä kun ratsastin ilman satulaa. Jotenkin ihanan villiltä ja alkukantaiselta. Ehkä tämä paikka teki osansa, mutta nautin kyllä täysillä. Tätä minä kaipasinkin. Tallustimme rauhassa sammalmetsän läpi kohti tiheämpää metsää leveää polkua pitkin. Kiersimme yhden suuren kiven ympäri ja pian polku muuttuikin metsäkoneen renkaan painaumaksi. Nyt olimme jo hiekkatiellä ja Serene loikkasi polulta tielle pienellä ponnistuksella. Istuin hetken aikaa pelkällä häntäluullani enää sen kyydissä ja tarrasin tamman harjasta kiinni tiukasti, mutta tupsahdin istumaan paikalleni taas päästyämme tasaiselle. Hihitin itsekseni ja silittelin rennosti Sereneä ympäriinsä. Hiekkatie vei suoraan, joten laskin Serenen ohjista irti kokonaan. Laskeuduin varovasti makaamaan sen selkää pitkin asettaen pääni sen ristin päälle. Vartaloni myötäili sen liikkeitä ja suljin silmäni hetkeksi. Silittelin käsilläni sen vatsaa rauhallisesti ja hengittelin nauttien hetkestämme. Pian nousin takaisin ylös istumaan ja kiitin Sereneä taputtamalla sitä hennosti kaulasta. "Olet hyvä tyttö, Sere", lässytin sille tunteissani.

Saavuimme takaisin tallipihaan. Ratsastin Serenen pääoville ja liu'utin itseni varovasti alas sen selästä. "Hyvä tyttö, kiitos", sanoin tammalle silitellen sitä hetken. Suukotin sitä poskeen ja talutin sen tyytyväisenä talliin. Serenekin tuntui nauttivan reissusta ja tönäisi minua hellästi turvallaan selästä. "Senkin hupsu!" kikattelin sille ja pysäytin sen käytävälle. Poistin suitset sen päästä jättäen ohjat vielä sen kaulalle, sillä sillä ei ollut päitsiä päässään vielä. Pujotin käteni läpi suitsista jättäen ne kyynärvarteeni roikkumaan ja sujautin sen tummansiniset päitset sille päähän. Vein suitset varustehuoneeseen paikoilleen ja palasin parin porkkanan kera tamman luo. Serene hamuili porkkanoita käsistäni ja rouskutteli niitä suussaan. Talutin tamman vielä ulos illaksi muiden seuraan.

Huomenna Serenellä olisi ansaittu vapaapäivä! :)

<3 Amanda

Vastaus:

Ihana satumainen arjesta irtautuminen <3 Tässä tarinassa, niinkuin sinun tarinoissasi aina, pystyy tuntemaan sen tunnelman täysin! Vaikka tarina ei ole kilometripitkä, saat täydet 50vr!

Nimi: Amanda

08.07.2018 18:39
Tänään taas kisapäivä ja tälläkertaa isommalla hevosmäärällä! Itse ratsastaisin tänään kisoissa sekä Kiralla että Serenellä; Kiralla ensin koulua, HelppoB, sitten Serenellä esteitä, 80cm ja lopuksi vielä Kiralla maastoesteitä, 50cm! Huh! Tiukka päivä tiedossa siis. Lisäksi Ritalla oli hieman isompi katras mukana: Master, Wera, Nita ja Aki. Kilpailisimme parissa samassa luokassakin: 80cm esteillä, minä Serenellä ja Rita Nitalla, sekä maastoesteillä, minä Kiralla ja Rita Akilla. Päivästä tulisi mielenkiintoinen.

Aamusta saavuin tallille ja Rita oli jo ajanut suuren hevoskuljetusrekkansa tallin eteen. Rekka vetäisi kuusi hevosta, eli juurikin kaikki kisahevoset mahtuisivat kyytiin. Hän raahasi kyytiin heinäpaaleja ja huomasi minut. "Huomenta taas, Amanda! Kova päivä tulossa", hän tervehti hymyillen innostuksesta. "Ei muuta kuin tavaraa kyytiin!" hän opasti laskiessaan heinäpaalin rekan perälle. "Joo, tarvitsetko niiden kanssa apua?" kyselin häneltä auttavaisesti, mutta hän kertoi pärjäävänsä kyllä. Niimpä hölköttelin talliin ja aloin kerätä hevosten tavaroita.

Serenelle otin mukaan uuden mustan estesatulan tummansinisellä huovalla, uudet meksikolaiset suitset, tummansiniset suojat ja tummansiniset korvahuput. Verkkoloimi, harjat, harjaan hoitosuihke ja kuminauhat ruseteilla.. Mimmi oli onneksi ehtinyt pestä tamman eilen. Kaikki alkoi olla kasassa, joten vein ne ripeästi rekkaan.

Rita oli jo pakannut omien ratsujensa varusteet autoon, joten lähdimme pakkaamaan hevosia kyytiin: Master, Aki, Serene, Nita, Wera ja Kira. Hevoset mahtuivat hyvin kyytiin, joten pääsimme sulkemaan rekan ovet ja starttaamaan matkamme kohti Sysälää!

Matka oli jälleen melko pitkä, reilu puolitoista tuntia. Juttelimme Ritan kanssa innoissamme kisoista ja hän tuntui olevan vähän liiankin innoissaan! Hän kiherti, että "mennään näyttämään niille mistä kana pissii!" Että sellaista. Matka taittui hyvinkin hauskoissa ja levottomissa merkeissä.

Yllättävänkin pian saavuimme jo Sysälän tallille. Edessämme kohosi suuri punaisella ja keltaisella maalattu tallirakennus. Olipa omituinen väriyhdistelmä, mietin, mutta tuohon rakennukseen sopi kyllä ihan hyvin oikeastaan! Paikka oli aika vanhanaikaisen oloinen, mutta siisti. Paikalla ei näyttänyt olevan maneesia ollenkaan ja kenttä oli vedetty pellolle. Porukkaa täällä oli kyllä senkin edestä, paljon enemmän kuin eilisissä kisoissa! Paikalle mahtuminen suuren rekan kanssa teki tiukkaa, mutta saimme sen pysäköityä ihan fiksusti loppuviimein.
Serenen purkasin autosta vasta käytyäni jo Kiralla ensimmäisen kisan ratsastamassa. Serene pälyili korvat hörössä ympärilleen kun se laskeutui rekasta hiekkaiselle tallipihalle. Se oli hyvin utelias uudessa ympäristössä, mutta käyttäytyi silti rauhallisen asiallisesti. Kiinnitin sen ja aloin harjata sitä. Mimmi oli tehnyt hyvää työtä sen kanssa pestessään tamman eilen; Serene oli säihkyvän valkoinen! Suihkuttelin Show Shineä hieman sen harjaan ja häntään ja kevyesti sen karvaankin. Satulan kohdalle en uskaltanut sitä laittaa, sillä karvasti tuli hetkeksi niin liukaspintaista, että satula varmaan liukenisi paikaltaan! Kampasin Seren harjan huolellisesti ja aloin tekemään siihen säännöllisin välein pieniä lettejä, joiden hännät käänsin takaisin kumilenkin sisään. Saatuani reilu parikymmentä pientä lettiä sille päähän, lähdin pyörittelemään niitä päkälille ja sidoin ne ruseteilla varustetuin kumilenkein. Serene näytti aivan kisaratsulta päkälät päässä! Olipa hauskaa pitkästä aikaa väkertää harjaa kauniiksi kisoihin, Kiran kanssa kun sitä ei tarvinnut koskaan tehdä. "Ai sinä rupesit ihan hifistelemään sen kanssa!" Rita naurahti noustessaan uljaan Masterin selkään. "Joo, pitää vähän muistella näitä", virnistin hänelle takaisin. "Onnea matkaan, Rita!" sanoin vielä hänelle, kun ratsukko poistui kohti kisakenttää.
Kampasin vielä Serenen hännän; minulla ei ollut enää aikaa letittää sitä, joten tyydyin vain selvittelemään sen kunnolla. Sen jälkeen asetin suojat tiukasti sen jalkoihin, heitin tummansinisellä huovalla varustetun mustan estesatulan sen selkään ja kiinnitin siinä olevan rintaremmin, päähän asettelin mustat suitset ja siniset korvahuput lopuksi päähän. No nyt oli kisaratsun makua! "Noniin, vautsi!" Ritakin yltyi kehaisemaan Sereneä tullessaan takaisin kisakentältä. He olivat tulleet Masterin kanssa neljänneksi omassa luokassaan! Onnittelin häntä ja hän näytti hyvin tyytyväiselle tulokseen.

Hetken päästä lähdimme Ritan kanssa tutustumaan rataan. Katsoimme radan tarkoin läpi ja teimme omia muistisääntöjämme esteistä, radan kulusta ja askelten määristä pidemmillä välimatkoilla. Kun rata oli jotenkuten mielessä ja hallussa, palasimme rekalle hevostemme luo. Rita oli purkanut ja laittanut Masterin rekkaan lepäämään ja varustanut Nitan supernopeasti, he olisivat samassa luokassa siis kanssamme. Lähdimme lämmittelemään peltoaukealle. Serene tuntui hyvälle, se oli normaali automaatti-itsensä allani. Yritin keskittyä apuihini ja istuntaani, ja kävin edelleen rataa läpi mielessäni, etten unohtaisi sitä. Nita ja Rita menivät upeasti pellolla; Rita oli selvästi treenannut sitä hyvin. Tunsin pienen alemmuuskompleksin valtaavan minut katsoessani heitä. Rita oli todella taitava ratsastaja!

Muutama ratsukko oli jo ratsastanut radan läpi, kun tuli vuoromme. Olin todella hermostunut! Kiran kanssa koulurata oli mennyt täysin mönkään, enkä muistanut milloin viimeksi olin ollut kunnon estekisoissa! Nyt vasta jännitys iski minuun kunnolla. Yritin kerrata päässäni rataa edelleen. Tuli meidän aikamme aloittaa suoritus. Ratsastin kentälle ja nostin Seren laukkaan, se rullasi allani tasaisesti. Katselin vielä radan läpi silmilläni ja lähdin kohti ensimmäistä estettä. Keskityin hyppyyn täysillä, ja se meni hienosti yli. Etsin katseellani seuraavaa estettä ja lähestyimme sitä rauhallisesti. Nousin jalustimilleni hypätessämme sen yli; *pong*. Serenen etukavio kajahti puomiin ja putosi kenttään tömähtäen. Voi pahus! Hätäännyin jopa hieman, mutta Serene jatkoi rauhallista laukkaansa kohti seuraavaa estettä, se olisi kahden esteen sarja. Yritin koota itseni mukaan siihen ja pääsimme onneksi ensimmäisen esteen yli puhtaasti. Askel ja toinen heti perään, Serenen takakavio kolahti siihenkin, mutta puomi ei onneksi pudonnut. Jumaliste, Ama, nyt vähän ryhtiä! Vedin keuhkoihini ilmaa ja keskityin. Nyt oli onneksi juuri se kuuden askeleen pätkä, joten minulla oli aikaa kerätä itseni. Viimeisissä esteissä olin hyvin mukana ja ylitimme ne tyylikkäästi! Yleisö taputti meille, mutta taisimme saada hieman aikasakkoa.. En kuullut kunnolla mitä tuomari sanoi ajastamme, mutta yksi pudotus tuli kuitenkin. Olin hieman harmistunut, mutta helpottunut taas siitä, että se oli ohi! Jännitin ihan kamalasti ja nyt se vihdoin purkautui minusta. Serene pärski iloisesti, se oli ainakin tykännyt :) Taputin sitä kaulalle ja kehuin sitä kovasti. Pudotus oli täysin minun virheeni.

Ritalla ja Nitalla meni upeasti; puhdas rata ja tyylikäs suoritus! Onnittelin häntä jo valmiiksi ja hän vaikutti myös hyvin tyytyväiselle. Hänellä oli hyvä päivä tänään: Weran kanssa sijalle 3, Masterin kanssa sijalle 4 ja Nitan kanssa myös kärkisijoille tuolla suorituksella! Seurailimme sivusilmällä muiden suorituksia ja mukana oli kyllä upeita ratsukoita! Ritan jälkeen ainakin kaksi tai kolme ratsukkoa veti puhtaan suorituksen. Viimeisen ratsukon suoriuduttua radalta, jäimme odottelemaan tuloksia. Niissä kestikin jonkinmoinen tovi, mutta loppuviimein sijoitukseni Serenen kanssa oli 7.! Ratsukkoja luokassamme oli kaikkiaan 15, joten olin tyytyväinen! :) Rita ja Nita sijoittuivat jopa neljänneksi! Kärjessä oli todella kova taso, joten olimme molemmat todella tyytyväisiä sijoituksiimme.

Veimme hevoset rekalle ja purimme niiltä varusteet. Juotin Serenen ja rapsuttelin sitä hetken aikaa. Nyt olisi hyvä väli käydä vähän syömässä, ennenkuin maastoesteluokat alkaisivat. Pakkasin loimitetun Serenen rekkaan lepäämään ja syömään ja lähdimme Ritan kanssa etsimään jotain syötävää itsellemmekin. Tallista löytyi kisan ajaksi järjestetty kahvio, josta sai vähän purtavaa. Ostin sämpylän, mokkapalan, kahvin ja vissyveden. Palasimme eväiden kanssa rekalle ja evästimme rauhassa.

Oli jo myöhäinen iltapäivä ennenkuin saimme kaiken kasaan ja startattua rekan takaisin kohti Tarumaata! Olipahan reissu :) Ensimmäiset kisat minulle ja Serenelle. Olin tyytyväinen ja mietin ilmoittavani sen joskus uudestaankin, täytyisi vain itse kasata hermonsa esteiden kanssa.

<3 Amanda

Vastaus:

+40vr ja onnittelut myöskin :) Kyllä tässä kehitytään ;)

Nimi: Amanda

06.07.2018 16:24
Serenellä tänään vapaapäivä minun ollessani kisareissulla Kiran kanssa. Mimmi lupasi pestä hevosen kunnolla huomisia kisoja varten, jos vain omilta hommiltaan ehtii! :) Huomenna sitten Sysälässä ensimmäiset kisat Serenen kanssa!

Nimi: Amanda

05.07.2018 16:48
Ilma oli hyvin epävakaa; välillä aurinko paistoi kuumasti ja toisinaan tumma ja raskas pilviverho vyöryi sen päälle päästäen rankan sadekuuron alleen. Ajoin tallille näiden molempien säiden vallitessa hetkellisesti, vaikka ajomatka kestääkin vain sen kymmenisen minuuttia.

Tallipihaan päästyäni oli pilvistä, sadekuuro oli juuri lakannut. Hipsin talliin ja aloitin putsaamaan oitis Serenen karsinaa. Tänään olisi sen liikutusvuoro. Eilinen päivä oli mennyt vielä Kiran kanssa maastoesteitä treenatessa ja kengittäjä vei iltapäivästä kaiken ajan. Illasta minulla oli ollut pienet treffit Markuksen kanssa paikallisessa kuppilassa kahvien merkeissä. Hän oli hurjan mukava miehen alku ja komea kuin mikä! :) Katsotaan nyt mitä tästä kehkeytyy..

Karsinan putsattuani hain Serenen varustelaatikosta sille ostamani uudet tummansiniset nylonpäitset ja tummansinisen ketjulla varustellun riimunnarun. Samalla otin jo Seren harjalaatikon mukaani ja vein sen käytävälle Serenen karsinan eteen odottamaan. Riimun ja päitset otin mukaani ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Titi oli nykyisin tarhattu valkoisten tyttöjen kaveriksi ja kaikki kolme kyhjöttivät tiukassa nipussa keskellä tarhaa. Hevoset olikin näköjään loimitettu tänään epävakaisen sään takia! Mahtavaa :) Huutelin Sereä tarhan portilla ja se lähtikin heti tallustamaan korvat pystyssä luokseni. "Moikka, tyttö", tervehdin sitä kimeällä äänellä. "Sinulle olisi uudet päitset, katsos", esittelin päitsiä tammalle, se nuuhki niitä hieman toisarvoisesti ja pälyili sitten ympärilleen. Pujotin päitset sen päähän ja kiinnitin soljen sopivalle kohdalle. Ne olivat hienot! Lähdin taluttamaan loimitettua tammaa talliin.

Kuorin loimen sen päältä; se oli säilynyt puhtaana ulkoilusta loimen suojissa, jes! Harjasin sen läpi nopeasti ja lähdin palauttamaan harjoja paikoilleen. Rita asteli talliin juuri: "Ai, hei Amanda!" hän tervehti iloisesti. "Moikka, Rita!" tervehdin takaisin touhujeni lomasta. Hän käveli suoraan toimistoonsa hymyillen. Menin varustehuoneeseen ja laskin käteni Serenen kuluneelle satulalle; tämänkö kanssa meidän pitäisi olla ihmisten ilmoilla kisaamassa viikonloppuna.. Huokaisin ja harpoin yläkertaan Satulakauppaan!

Uusi, musta estesatula sylissäni kävelin leveästi hymyillen takaisin varustehuoneeseen. Siirsin vanhasta satulasta jalustimet, mahavyön, satulahuovan ja rintaremmin uuteen satulaan ja kannoin sen suoraan Serenen selkään. Palasin hakemaan myöskin uusia, mustia meksikolaisia suitsia, joihin taiteilin uuden D-kuolaimen kiinni. Pujottelin ne varovasti Serenen päähän ja säädin remmit kohdalleen niin, että Serenen suupieleen jäi yksi kurttu. Täydellistä!

Juuri kun sain tammani valmiiksi, Luukas tallusteli iloisesti talliin. Hän kertoi lähtevänsä Edin kanssa kentälle vaikka sataakin välillä. Kysyin häneltä, olisiko hän halunnut jo hypätä Edillä, mutta mies kertoi odottavansa perjantain puomituntia ja pientä opastusta hyppäämiseen :)

Meidän jutellessamme vielä tallin ovella Rita tuli toimistostaan ja kertoi innoissaan tallille tulevan uusi hoitaja, August! August aloittaisi ponitallin puolella Copperin hoitajana. Mahtava uutinen! :) Juuri henkäillessämme riemusta, nuori August kävelikin paikalle. "Moi, mä oon August", hän esittäytyi vaatimattomasti. Esittelimme kaikki nopeasti itsemme. Rita ja August menivät toimistoon vielä käymään asioita läpi, Luukas lähti omiin puuhiinsa ja minä jatkoin Serenen kanssa Maneesiin.

Heitin Serenen ohjat löysästi maneesin reunan yli ja jätin tamman siihen "kiinni". Serene katseli perääni, muttei hievahtanutkaan paikoiltaan. Kävin nostelemassa muutaman puomin telineestä maneesin lattialle ja asetin ne sopivan välimatkan päähän toisistaan. Lisäksi kyhäsin nopeasti yhden pienen ristikon pääty-ympyrälle ja toiselle pitkälle sivulle tein ihan pienen pystyn ja sen perään hieman isomman pystyn jumpaksi. Isompi näistä kahdesta oli ehkä 40cm korkuinen, eli tosiaan pieniä :)

Saatuani "temppuradan" valmiiksi (eikä se ehkä nyt käynyt niin "nopeasti" niinkuin kirjoitin..) palasin huokailevan ja odottelevan ratsuni luokse. Se lepuutti toista takastaan ja sen korvat olivat vaakatasossa; kauneusunilla, veikkaan. Kävelin pienen matkan päähän siitä ja se havahtui hereille kääntäen kauniin päänsä minuun päin. Sen pienet terhakkaat korvat olivat pystyssä ja ilme utelias. Uudet suitset näyttivät todella hyviltä sen päässä ja uusi nahkainen satula istui sen selässä kuin siihen tehty. Tummansiniset suojat ja satulahuopa viimeisteli kokonaisuuden. Kaunis tamma muutenkin, mietin :)

Ravasimme kauniisti esteiden ohitse ja lämmittelimme kunnolla. Hain Serenen peräänantoon ja taivuttelin sitä molemmin puolin. Tämä tamma kyllä tykkäsi työskennellä! Ohjasin sen maapuomeille ja askelsimme liidellen niiden yli. Serenen korvat kääntyivät eteen tehtävän aikana, se katseli itsekin mihin väliin koipensa laittoi. Se ei kuitenkaan jännittynyt niitä ylittäessä, joten hyvin meni. Teimme vielä muutamia raviharjoituksia lämmittelyksi ja ylitimme puomit pariin otteeseen.

Päädyssä nostin Seren laukkaan. Ohjasin sen matalalle ristikolle ja hypähdimme sen yli rennosti. Jatkoimme ympyrän loppuun ja etenimme uraa seuraten jumppapätkälle. Serenen ei juuri tarvinnut ponnistaa esteillä ylöspäin, sillä ne olivat niin matalia, mutta se sai hyvää harjoitusta askeltensa sijoittelusta ja itsensä asettelusta esteiden välissä. Hyppy-askel-hyppy. Jatkoimme vielä laukalla päätyyn, mutta sitten hidastin sen jälleen raviin. Tein muutamia kevennysharjoituksia tyhjällä pääty-ympyrällä ja tyhjällä suoralla. Tullessamme taas toiseen päähän, nostin laukan ja kiersimme saman radan; ensin ristikko ja siitä edelleen jumpalle, päädyssä raviin. Serene keskittyi hienosti askeliinsa, niinkuin tarkoituksena vähän olikin.

Hyvän neljänkymmenenviiden minuutin temppuratatreenin päätteeksi poistuimme maneesista ja lähdin jäähdyttelemään tammaa maastoon. Ilma oli kostea ja hieman tuulinen, mutta tällä hetkellä ei onneksi satanut. Luukas ja Edi puuhastelivat kentällä, eivätkä tainneet huomata meidän livistävän maneesin taakse. Annoin Serenen lompsia pitkin ohjin ja nautiskella loppuverkasta. Ohitimme vanhan harjoitusmaastoradan ja pian sen jälkeen olevan uuden maastoradan. Katselimme kumpikin ympärillemme ja huokailimme aina silloin tällöin. Laskin käteni Serenen kaulalle ja silittelin sitä hetken aikaa samalla taapertaessamme hiekkatiellä.

Pian saavuimme koivujen reunustamalle hiekkasuoralle. Serene katseli suoraa kiinnostuneesti. Annoin ohjien olla mahdollisimman pitkänä ja kannustin rauhallisesti Serenen pieneen raviin. Pidin satulan etukaaresta hellästi kiinni ja annoin Serenen askeltaa omaan tahtiinsa. Se meni rauhallisesti ja hidasti itsekseen takaisin käyntiin pienen pätkän jälkeen. Taputin sitä ja nostin jalkani irti jalustimilta. Tuntui ihanan vapauttavalta! Nostin jalustimet ristiin eteeni ja jatkoimme rauhallista löntystelyä vielä hetken, kunnes käänsin sen ympäri. Samalla suoralla keräsin hieman ohjia, en kireälle kuitenkaan, ja kannustin sen jälleen raviin. Pompin hetken selässä hieman holtittomasti, kunnes sain koottua itseni lälleen tasapainoon. En ollutkaan hetkeen mennyt ilman jalustimia! Tämä teki hyvää. Serenen ravi oli onneksi tasaista ja rauhallista. Ravasimme pätkän päähän ja hiljensimme jälleen käyntiin löntystellen tallille asti takaisin.

Talutin Serenen talliin ja huomasin Edin olevan karsinassaan. Kiinnitin tammani käytävälle. Edi hirnui meille ja seurasi toimiamme korvat pystyssä. Luukas tuli yläkerrasta tallin puolelle ja pyysi kahvittelemaan kerhohuoneeseen kun ehtisin, uusi hoitajakin olisi siellä. Lupasin tulla pian, kun vaan saan Serenen hoidettua. Mukavaa kun tallilla on ihmisiä :)

Hoidettuani Serenen, peittelin sen verkkoloimellä ja päälle heitin sadeloimen. Kiinnitin myös kaulakappaleen sille ja palautin sen tarhaan Titin ja Weran seuraan. Tammat jäivät laiduntelemaan rauhassa yhdessä. Onneksi sade oli ainakin tällä hetkellä lakannut ja aurinko pilkisteli jälleen. Siivosin Serenen varusteet pois käytävältä ja huuhtelin suitset. Uusi kuolain oli toiminutkin hyvin, mietiskelin sitä huuhdellessani.

Noh, nyt poikien kanssa kahvitauolle ja sen jälkeen Kiran puunaus! :)

<3 Amanda

Vastaus:

Hyvä! +40vr

Nimi: Amanda

03.07.2018 13:03
Saavuin tallille jo aamupäivästä. Ilma oli jälleen pilvinen ja tihkuinen. Ratsastaisin Serenen ensin, sillä olimme sopineet Luukaksen kanssa lähtevämme yhdessä maastoon illemmasta. Kiralla oli eilen melko rankka treeni kentällä, joten se kaipasi maastoilua. Serenen kanssa sen sijaan olisi tarkoitus kokeilla esteitä nyt viikonlopun kisoja varten!

Kaarsin punaisen autoni jälleen tallipihan parkkialueelle. Raahustin talliin päälläni uusi tummansininen Clubitakki ja mustat ratsastushousut hieman vaaleammilla kokopaikoilla. Punaiset hiukseni olin laittanut letille. Tallissa oli rauhallista. Nappasin kottikärryt ja talikon mukaani ja kävelin Serenen karsinalle. Putsasin kikkareet huolellisesti jokapuolelta ja nostelin märät purut kyytiin. Työntelin täyden kottikärrillisen tallista ulos lantalaan, joka alkoikin olemaan jo melko täysi. Kottikärryt tyhjättyäni kävelin hiekkatien toiselle puolelle Konevajan yhteydessä olevalle puruvarastolle ja nappasin sen seinustalla olevan lapion, jolla aloin mättää puhdasta purua kärryyn. Puruvarastolla oli kyllä puruille olemassa ihan omakin kottikärry, jotta ne saisi vietyä aivan puhtaana karsinaan, mutta minä olin käyttänyt samoja kärryjä ees taas kävelemisen välttämiseksi. Joku voisi väittää minun olevan hieman laiska..

Karsinan putsattuani menin loimivarastoon tarkistamaan, olisiko eilen pesemäni talliloimi jo kuivanut; olihan se. Hain Serenen harjat ja vein ne valmiiksi sen karsinan eteen. Sitten lähdin pääovista tallipihalle ja kävelin sen poikki maneesiin. Kurkkasin sisään, ei ketään. Pyörin tallipihassa nähdäkseni liikettä, mutta en huomannut ketään. Äkkiä ponitallista kuului vaimeaa kolinaa, ehkä siellä olisi joku! Hölkkäsin ponitalliin suuren pihan poikki ja löysin sieltä Mimmin jonkun hyvin nuoren tytön kanssa. He satuloivat juuri poneja, Mimmi oli uuden upean tummanrautiaan orin kanssa käytävällä ja nuorempi tyttö valkean pienen Tiivin kimpussa sen karsinassa. "Öh, anteeksi häiriö..", sopersin ponitallin pääoven kulmalla. "Oletteko menossa maneesiin? Voisin mennä Serenen kanssa sinne hyppäämään, jos se on vapaana?" lähestulkoon kuiskasin ja pyytelin päässäni anteeksi olemassaoloani. "Ei kun me mennään varmaan maastoon. Tässä on Fanni", Mimmi esitteli nuoren tytön. "Moikka!" tyttö nosti kätensä tomerasti. "Moi vaan, hauska nähdä!", hymyilin hänelle. Ihastuttava pikkutyttö. "Minä menen sitten maneesiin", ilmoitin Mimmille ja hän nyökkäsi minulle hymyilevästi.

Hölkkäsin tallipihan poikki takaisin maneesille ja livahdin sisään. Raahasin reunalla olevasta puomitelineestä muutamia puomeja kentän keskelle ja hain estetolppia 8 kpl. Asettelin radalle kaksi 60cm estettä, yhden 80cm esteen ja alkuun 40cm esteen. Suunnittelin vähän reittejä ja kun olin tyytyväinen, poistuin takaisin tallin puolelle.

Serene oli kurainen! Raapustin sitä harjoilla pitkän tovin saadakseni siitä edes osittain valkoisen. Letit olivat edelleen sen päässä, mutta osa oli purkautunut ja kurassa. Purin letit kokonaan pois ja kampasin sen harjan. Laitoin sen kuminauhoilla ponnareille, jotka kiinnitin vierekkäisiin ja siitä takaisinpäin vierekkäisiin kiinni, saaden harjan salmiakkikuviolle. Se oli ihan nätti, mutta ei toiminut ihan niin kauniisti, kuin paksumpiharjaisilla yksilöillä. No, olipahan kiinni. Ujutin Serenelle suojat joka jalkaan ja satuloin sen. Pujotin suitset sen päähän ja kiinnitin remmit. Tein mielessäni pientä ostoslistaa Satulakauppaan; suitsia voisi katsoa, kuolaimet, rintaremmi, sadeloimi..

Hetken päästä talutin valmiin ratsuni maneesiin. Suljin oven perässämme ja tajusin tarvitsevani sitä hemmetin jakkaraa. Juuri kun olin kääntymässä lähtemään takaisin ulos sitä hakemaan, silmääni osui uusi muovinen jakkara maneesin päädyssä. Jes! Talutin Serenen päätyyn ja nousin jakkaralta selkään. Kiristin satulavyön huolellisesti, nostin hieman jalustimiani ja tarkastin, että kypärä oli kunnolla kiinni eikä heiluisi. Lähdimme kiertämään maneesin uraa.

Hetken kuluttua ravailimme Serenen kanssa huolettomasti esteiden välissä lämmitellen, katselin samalla suunnittelemaani rataa ja mietin mistä lähden sitä kiertämään. Ensimmäinen 40cm este oli pääty-ympyrällä, jonka jälkeen siirtyisin 60cm esteelle ja siitä 80cm esteelle kolmen laukka-askeleen päähän. Lopuksi kääntäisin Serenen ja ylittäisin viimeisen 60cm esteen pitkällä sivulla. Nostin Serenen laukkaan.

Kiersimme pääty-ympyrää ja lähestyimme pientä estettä. Serene hyppäsi sen yli vaivatta ja jatkoin ympyrän loppuun. Päädyssä käänsin Serenen läpileikkaavalle uralle ja kiihdytimme 60cm esteelle. Ponnistin itseni ylös satulasta ja Serene loikkasi yli upeasti. Seuraavaan piti keskittyä. Kannustin pohkeillani Sereneä ja samalla pidätin sen askelta sen verran, että kaikki kolme mahtuivat esteiden väliin. Sitten ponnistus! Kurkottauduin ylös Serenen kaulan päälle ja liidimme hienosti yli! Nojauduin alastulossa taaksepäin ja Serene hoiti laskeutumisen pehmeästi. Sydämmeni pamppaili rinnassani adrenaliinin virratessa kohisten suonissani. Laukkasimme päädyn rauhoitellen hieman ja lähestyimme pitkällä suoralla viimeistä 60cm ylitystä. Se meni jälleen hienosti ja alas päästyämme pidättelin Sereneä kevyesti; se meinasi itsekin "villiintyä" vauhdinhurmasta hieman. Serene puuskutti hiljaa tyytyväisenä ja hidasti vauhtiaan pudottautuen raviin. Huohotin selässä onnellisena ja hidastin Seren käyntiin asti. Katselin radan esteitä hymyillen; me ylitettiin ne kaikki! Hihkuin itsekseni onnesta. Nostin seuraavassa päädyssä jälleen rennon ravin ja lähdin kiemurtelemaan esteiden lomitse toiselle puolelle, jotta pääsisimme aloittamaan taas pääty-ympyrältä.

Tällä kierroksella pääty-ympyrän jälkeen Serene kuitenkin kolautti takajalkansa ensimmäiseen 60cm esteeseen pudottaen siitä ylimmän puomin maahan. Keskityimme kuitenkin lähestymään korkeampaa estettä ja punnersimme kumpikin keskittyneesti yli. Se meni puhtaasti kyllä, en tainnut vain keskittyä aiempaan pieneen esteeseen tarpeeksi. Taisin olettaa Serenen vain hoitavan homman, virhe. Nyt kuitenkin tulimme viimeiselle, samanmoiselle 60cm esteelle ja avustin Serenen ylittämään sen helposti ja puhtaasti. Tamma pärskyi allani ja hidastin sen jälleen raviin. Hidastimme seuraavassa päädyssä käyntiin ja kävelimme pudotetun puomin luokse. Laskeuduin selästä ja nostin sen takaisin paikalleen. Talutin ratsuni maneesin päätyyn ja nousin jakkaralle. Eikun takaisin satulaan ja selätetään se rata vielä puhtaasti!

Rataa suorittaessani tajusin, kuinka paljon tykkäänkään esteistä! Tässä on niin paljon adrenaliinia suonissa ja työskennellään hevosen kanssa kovasti yhteen. Vauhdin huuma ei ollenkaan vähennä fiilistä. Serenen kaviot tymähtelivät maahan ja sen sieraimet puuskuttivat suurena. Istuin satulassa kevyesti ja seurasin katseellani rataa keskittyneesti. Tuntui siltä, kuin olisin voinut ohjata Serenen mihin vain ja ylittää minkätahansa aidan portin ja ojan. Jokin alkukantainen vapaudentunne täytti minut. Liisimme nyt suuren esteen yli ja tunsin Serenen mahtavan voiman nilkkojeni välissä. Puhtaasti yli. Laukkasimme päätyyn ja ehdin rauhoittua hieman tunteeni kanssa. Haloo, Ama, me ollaan maneesissa. Tosi "villejä ja vapaita". Nyt järki päähän, unohda ne ojat ja portit ja ylitä tuo äsken kyhäämäsi 60cm pystyeste, kiitos. Näin tein.

Lopuksi jäähdyttelimme kunnolla. Ravailin voltteja aina siinä välissä missä mahtui, tein suunnan vaihdoksia ja viimein hidastin käyntiin. Kävelimme pari kierrosta ihan tekemättä mitään ihmeellistä. Laskin ohjat pitkäksi ja vedin syvään henkeä; olipas se mukavaa. Hymyilin satulassa itsekseni ja katselin kaunista valkoista (joka oli tänään vähän harmaa) ratsua allani. Olipa onni, että aloin hoitamaan sitä. Täydellinen opetusmestari ja vastakohta Kiralle.

Palasimme talliin. Kiinnitin Serenen käytävälle ja nostin suitset sen päästä. Serene laski kuolaimet suustaan ja venytti leukojaan. Nostin satulan sen selästä ja tunsin satulahuovan olevan kostea. Irrotin satulahuovan satulasta ja vein sen loimihuoneeseen narulle kuivahtamaan. Huuhtelin kuolaimet ja pyyhkäisin suojat puhtaiksi hiekasta. Talutin Serenen pesupaikalle ja huuhtelin sen läpikotaisin. Tämä tamma oli niin helppo pestä, kun se ei tuumannut vedestä juuri mitään! Käytin paljon vettä ja hankasin sienellä siitä kaiken kuran ja lian pois. Käänsin letkusta tulemaan hieman kylmempää vettä ja laskin sitä Serenen jaloille. Kuivasin tamman hikiviilalla ja menin loimihuoneeseen. Kappas, Serenellä ei ollutkaan verkkoloimea vielä! Kipitin yläkertaan Satulakauppaan ja pengoin sieltä sopivan kokoista tummansinistä verkkoloimea. Löytyi! Samalla ostin sen sadeloimeen kuuluvan samanvärisen kaulakappaleen. Silmäilin myös mustia hurjan kauniita meksikolaisia suitsia, jotka roikkuivat seinällä myytävänä. Hypistelin niitä, mutta jätin vielä ottamatta. Ne pukisivat kyllä Sereneä :)

Peittelin tamman ensin uudella verkkoloimella, jonka päälle heitin tummansinisen sadeloimen. Virittelin kaulakappaleen kiinni ja tamma oli valmis ulkoilemaan! Talutin sen tarhaan ja Wera katsoi tarhan keskeltä pöyristyneenä näkemästään; mikä hökötys tuo on?! Se hörähti vaisusti ja päätti lähteä tarkastamaan tilanteen. Se nuuhki Serenen läpikotaisin, niinkuin sillä oli tapana ja hapuili huulellaan kaulakappaletta. Hetken päästä ne kävelivät vieretysten kauemmas; hyväksytty.

En saanut niitä meksikolaisia suitsia päästäni millään! Serenen suitset olivat jo päivitystä vaille, joten miksi en ostanut niitä? Astelin takaisin satulakauppaan ja nappasin suitset seinältä. Ne olivat upeat! Kyllähän minä nämä nyt ostan. Samalla otin mukaani mustan nahkaisen rintaremmin. Tuhlataan nyt oikein kunnolla!

Kävelin Ritan toimistolle ja jätin lapun pöydälle ostamistani varusteista. Mimmi touhuili jo karsinoiden kimpussa. "Tarvitsetko apua?" kysyin häneltä kohteliaasti. "No onhan tässä näitä.. Saat toki auttaa putsaamalla vaikka Masterin, Sempan ja Akin karsinat", Mimmi vastasi hieman helpottuneen kuuloisena. Ryhdyin hommiin Mimmin avuksi ja saimme nopeasti karsinat hoidettua kuntoon! :) Mimmi oli todella kiitollinen ja pääsi nyt aikaisemmin aloittamaan hevosten liikutukset. Hän kertoi menevänsä maneesiin ja muistin jättäneeni esteet sinne! Mimmi lähti hakemaan Adea tarhasta ja minä karkasin sillä välin maneesiin korjaamaan sotkuni.

Palautin puomit paikoilleen telineisiin ja raahasin tolpat takaisin maneesin päädyssä olevaan säilytystilaan. Otin käsilanan ja tasoittelin suurimman kuopat maneesin hiekasta. Kun maneesi oli siisti jäljiltämme, avasin maneesin oven lähteäkseni kerhohuoneeseen evästämään. Mimmi tuli juuri Aden kanssa vastaan, joten jäin pitämään heille ovea auki. Ade oli kyllä upea ilmestys! Jätin heidät treenaamaan rauhassa ja lähdin talliin.

<3 Amanda

Vastaus:

+50vr tarinasta! Olet ansainnut nyt myös serenen kanssa tähtihoitaja merkin joten lisään +100vr serenelle! Uutta merkkiä en sivuillesi lataa :) Koska olet tarinoissasi upeasti kuvaillut tallielämää, ympäristöä ja herätät henkilökuntamme henkiin saat serenen kanssa myös +100vr palkkion tutkijan roolista ;)
eli yht. 250vr tästä tarinasta ;)

Rita<3

Nimi: Amanda

02.07.2018 14:22
Eilisen tosiaan parantelin lonkkaani. Tänään olin jo käynyt Kiran kanssa päivällä Carkin vetämällä tunnilla. Ajattelin syventää opintojani Serellä ja mennä kentälle sen kanssa.

Vedin uuden, juuri ostamani tummansinisen Clubitakin päälleni. Se oli S kokoa, mitoitus oli suht hyvä, takkiin jäi tilaa vielä liikkua. Päivällä päälläni ollut musta kuoritakki oli sattumoisin melassissa, niin oli hyvä syykin vetää uusi takki päälle heti kättelyssä ;)

Putsasin Serenen karsinan iltapäivällä ja hain tamman tarhasta. Se seisoskeli rennosti Weran kanssa tarhan takalaidalla. "Sereee!" huutelin tarhan portilta ja tamma heräsi horroksestaan. Aki villiintyi hirnumaan minulle vastaukseksi ja ravaili suurta ympyrää aitauksessaan. Serene käveli luokseni ja vein sen talliin.
Harjasin sen valkoisen karvan kiiltäväksi ja selvittelin sen harjan. Päätin hieman harjoitella harjan laittoa ja ryhdyin tekemään pieniä lettejä sen harjan täydeltä. Niitä tulikin väkerrettyä reilu parikymmentä kappaletta. Jätin lettien päähän pitkän hulmuavan "hännän". Niistä tuli kauniit :)

Varustelin Seren tummansinisiin varusteisiin, jotka täsmäsivät nyt kivasti uuden takkini kanssa. Olin nähnyt Satulakaupassa kivoja uusia suitsia ja mietin niiden päivittämistä Serenelle. Kuolaimetkin voisivat olla uusimista vailla, ainakin kisoihin!

Talutin rauhallisen tamman kentälle ja suljin portin perässäni. Mimmi tuli juuri maastosta kirjavan ponin kanssa ja vilkutti minulle iloisesti. Huiskutin hänelle takaisin ja kipusin ratsuni selkään jakkaralta. Kiristin satulavyön huolellisesti ja asettauduin selkään. Kannustin Seren liikkeelle ja lähdimme kiertämään kenttää rauhallisesti.

"Hyvin menee, Ama!" Mimmi kannusti meitä kentän laidalta. Hän oli tullut seuraamaan harjoituksiamme saatuaan poninsa hoidettua. Hän tulisi kentälle meidän jälkeemme, mutta ei kuulemma ollut kiire. Tein pohkeenväistöjä Serenellä, sen kanssa mentiin jo koko kentän poikki yhteen suuntaan. Serene väisti reippaasti ja kuuliaisesti pohjettani. "Koita ravissa myös", Mimmi yllytti. Päätin kokeilla, saataisiin vähän vauhtia harjoitteluun. Nostin harjoitusravin ja istuin syvälle satulaan. Kiersin kentän ympäri ja seuraavalla pitkällä sivulla lähdin tekemään huolellisesti väistöä. Serene heitti jalkojaan upeasti ristiin, mutta oli hieman taivutettuna allani. Otin toiseen suuntaan uudelleen ja sama toistui. "Se kääntyy vähän, sen täytyisi pysyä suoremmassa", pohdin Mimmille. "Sinun täytyy muistaa pysyä itse suorassa istunnassa, älä yritä työntää hevosta väistöön istunnalla, muuten olet ihan solmussa siellä", Mimmi opasti. Päätin kokeilla vielä kerran ja muistelin Carkin sanoneen, että täytyi istua liikkeen edellä. Ravasimme jälleen pitkälle sivulle ja kuvittelin olevani samassa asennossa kuin normaalisti, mutta siirsin itseäni sivuun, eli silloin toinen pohkeeni irtosi kyljestä ja toisen painautui kylkeen, istuin suorassa, mutta tavallaan hieman sisäpuolella satulaa. Tämä toimi, Serene sai peräpäätään hieman paremmin mukaan ja pysyi allani paremmin. "Nyt on parempi!" Mimmi kannusti.

Jatkoin harjoitusravilla ja kevennysharjoituksilla. Teimme Seren kanssa kiemurauraa ja harjoittelimme asettumisia samalla. Se meni kauniisti ja puuskutti hiljaa keskittyessään jokaiseen apuuni. Mimmi seurasi tarkkaavaisena tuntiamme. Lopuksi aloitin laukkaharjoitukset. Tein muutaman vastalaukannoston pitkällä suoralla ja hiljensin raviin mutkassa. Kun nostot sujuivat, jatkoin vastalaukalla mutkaan. Serene vaihtoi laukkansa automaattisesti oikeaksi allani. "Ei, Sere. Älä ole automaatti", tuhahdin sille ja otin seuraavalla kierroksella uusiksi. Serene valpastui huomatessaan, ettei tehnytkään niinkuin halusin. Pidin pohkeeni selkeästi sen kupeissa ja laukkasimme hiljaisessa temmossa käännökseen. Serene joutui miettimään tarkasti askeliaan, mutta suoriutui käännöksestä puhtaasti. Temii muutamia harjoitteita molempiin suuntiin ja siirryin sitten ympyräkahdeksikolle harjoittelemaan. Tein vain kaksi kahdeksikkoa molempiin suuntiin ja jatkoin ravilla pari kierrosta tehden muutamia voltteja. Lopuksi vielä nostin laukan leikkaavalle radalle ja tein laukanvaihdon keskellä kenttää. Nämä onnistuivat todella hienosti ja selkeästi! "Vautsi, upeaa!" Mimmi riemuitsi kentän laidalla ja lähestulkoon pomppi paikallaan. Harjoittelun lopulla Mimmi lähti ponitalliin varustamaan seuraavaa potilasta, connemaratamma Hania. Hän oli jättänyt kentän portin auki valmiiksi ja minä ratsastinkin Serenen kanssa maastoon loppuverkalle, jotta he pääsisivät heti aloittamaan.

Tuuli puhalteli viileästi vasten kasvojani. Tallustimme hiekkaista tietä pienen mastoesteradan ohitse. Huomasin metsässä jotain uutta; uusi maastoesterata alkoi näyttää jo valmiilta! Täytyisi kyselläkin Ritalta, koska sinne pääsee jo harjoittelemaan. Kiersimme Serenen kanssa pienen lenkin hiekkatietä pitkin ja palasimme tallipihaan. Mimmi oli kentällä Hanin kanssa treenaamassa. Puutarhasta kuului hörähdyksiä; Nita ja Kira tervehtivät meitä. "Moikka vaan murunen", huikkasin tammalleni Puutarhaan ja jatkoin Serenen kanssa tallin pääovelle. Laskeuduin selästä ja talutin sen talliin.

Hoidin Serenen huolellisesti ja jätin tekemäni letit sen päähän. Eihän niitä nyt heti raaskinut purkaakaan. Laskin ämpäriin vettä ja kävin märällä sienellä läpi sen selän, kainalot ja nivuset. Menin pesupaikkojen vieressä olevaan loimihuoneeseen hakemaan Serenen talliloimea, mutta se oli kyllä jo niin likainen, että päätin survoa sen pesukoneeseen. Naputin ohjelman päälle ja pyörimään! En löytänyt Serenelle vastaavaa sopivaa loimea, joten jätin sen karsinaan hetkeksi kuivumaan. Vaikka eipä sitä nyt märäksikään voinut sanoa, kun kostea vain osittain. Ulkona oli kuitenkin paikoitellen aika kylmä tuuli, niin en viitsinyt sitä ulos vielä viedä ilman loimea.

Menin varustehuoneeseen ja putsailin Serenen varusteita hetken aikaa. Löysin Tallisetin mukana tulleen karsinakyltin, jota en vielä ollut Serenen osalta täyttänyt. Menin kerhohuoneeseen pöydän ääreen ja aloin taiteilla kylttiä valmiiksi. Secret Serene "Serene", "Sere", trakehner, tamma, kimo, 165cm.. täyttelin sen tietoja. Alle kirjoitin itse kohdan: Hoitaja: Amanda. Nyt se oli hieno! Hymyssäsuin riensin talliin ja kiinnitin sen Serenen karsinan oveen.

Illasta vein Serenen takaisin tarhaan, kun se oli mielestäni kuivahtanut tarpeeksi. Kaivoin loimen pesukoneesta ja laitoin sen narulle kuivamaan. Se ehtisi siinä kuivaa hyvin huomiseksi! :)

<3 Amanda

Vastaus:

+40vr hienoa että treenaat oppimaasi. Niin ne asiat jää mieleen :)

Rita<3

Nimi: Amanda

30.06.2018 13:28
Tänään olin jo aiemmin käynyt Kiran kanssa maastossa ja pudonnut sen selästä.. Vasen lonkkani oli hieman kipuileva, mutta päätin siitä huolimatta kyhäillä kentälle pari estettä minulle ja Serenelle. Maneesissa oli tallin väkeä harjoittelemassa, joten ulkokenttä passasi meille hyvin. Ilma oli pilvinen ja viileä, mutta sateesta ei onneksi ollut tietoakaan. Tein kolme estettä meille, kaksi ihan peräjälkeen jumpaksi ja yhden hieman korkeamman pystyn erikseen. Jätin kentän portin valmiiksi auki ja riensin hakemaan Sereneä.

Talutin valkoisen tamman talliin uusien asukkaiden tarkkailevien katseiden alla. Serene hämmästyi uusista naamoista karsinoissa ja tervehti näitä hörähdyksellä. Rautias tamma ensimmäisessä karsinassa otti tervehdyksen hyvin mielellään vastaan ja vastasi omalla hörähdyksellään.

Peittelin Serenen valkoisen selän tummansinisellä estehuovalla ja mustalla estesatulalla. Kiinnitin vatsavyön ja otin suitset käsiini. Punaiset kumitutit kuolaimissa kummittelivat silmissäni edelleen. Päätin purkaa kuolaimet irti suitsista ja revin kynsin ja hampain kumitutit irti niistä. Kuolaimiin oli jäänyt pinttynyt kohta tuteista ja hinkkasin ja raaputin sitä irti sormillani. Vau, nämähän olivat ihan erinäköiset nyt! Asettelin vielä tummansiniset suojat sen etu- ja takajalkoihin. Nyt alkoi Serenekin näyttää siistiltä! Tummansininen puki hienosti valkoista tammaa :)

Lämmittelimme kentällä huolellisesti käynnissä ja ravissa. Mutkittelin esteiden lomassa ja Serene tarkasteli esteitä kiinnostuneena. Päädyssä nostin viimein laukan ja laukkasin rauhallisesti yhden kierroksen. Ohjasin tamman kohti kahta peräkkäistä estettä. Serene nosti korvansa kohti estettä "lukitakseen kohteensa" :D Kannustin sitä kohti esteitä ja nousin jalustimille. Serene hyppäsi ketterästi esteen yli, otti yhden laukka-askeleen ja ponnisti seuraavalle esteelle. Hienosti meni! En jatkanut heti pystyesteelle vaan rauhoittelin tamman yhdellä pääty-ympyrällä. Sen jälkeen suunnistimme pystylle. Kannustin Serenelle vauhtia ja pidätin samalla hieman, Serene ponnisti lennokkasti yli. Tamma tuntui suurelta ja varmalta satulan alla. Ponnistaessani ylös jalustimille tunsin jälleen inhottavan vihlaisun lonkassani, ja jalka petti altani juuri kun Serene tömähti takaisin maahan. Rojahdin satulaan ja purin huultani. Piru vie. Hidastin Seren harjoitusraviin ja kuuntelin hieman lonkkani vointia. Keventäessä välillä vihlaisi, satulassa istuessa ei tuntunut millekkään. Laukassa pystyin istumaan helposti, Serenellä oli todella tasainen ja pehmeä laukka. Suuntasin tamman jälleen peräkkäisille esteille, sillä en tuntenut kipua niissä. Esteet olivat sen verran pienempiä, ettei minun tarvinnut ponnistaa jalustimilla niin ylös. Unohdin pystyesteen; turhaan kipeyttäisin lonkkaani enempää!

Saimme kentällä Serenen kanssa aikaan oikein hyvän jumppatunnin! Lopuksi tein vielä muutaman taivutusharjoituksen Carkin antamilla vinkeillä ja huomasin niiden toimivan. Serene kuunteli tarkasti ja toimi kuin unelma!

Tunnin päätteeksi talutin Serenen takaisin talliin ja korjasin varusteet sen päältä. Vein satulan varustehuoneeseen oman telineeseensä ja huomasin uusien hevosten varusteiden olevan jo siellä. Satulatelineet alkoivat olla jo täynnä, enää pari tyhjää telinettä odotti satulaansa. Myös varustelaatikoiden hyllyssä alkoi olla tavaraa! :)

Kävelin varustehuoneelta takaisin Serenen luo, kun huomasin Ilmoitustaululla taas uutta lappua ja ilmoitusta; Tarumaan Talli oli nyt VRL:n hyväksymä talli! Wau! Ja tallillamme olisi nyt oma eläinlääkäri: Kujakatin Eläinklinikka. Alla oli puhelinnumero ja muut tiedot. Tallensin numeron puhelimeeni, jos jotain pahempaa sattusi. Olipa hienoa! Tallimme edistyi mukavaa vauhtia. Ei ihme, että Rita oli toimistossaan aina niin kiireinen! :)

Vein Serenen takaisin tarhaan ja palasin talliin sekoittamaan sen iltaruuan valmiiksi. Mimmi oli kyllä sanonut, ettei ruokia tarvitse tehdä valmiiksi, hän kyllä hoitaa ne illalla. Halusin kuitenkin Prixin ehtivän turvota hieman ennen tarjoilua. Pilkoin Serenen ruokaan muutaman porkkanan ja lorautin hieman melassia päälle. Namskis!

<3 Amanda

Vastaus:

+30vr :)

Nimi: Amanda

29.06.2018 21:04
Tänään oli sateinen ja kylmä päivä.. Kiralla oli eilen ne kisat, joten sillä oli ansaittu vapaapäivä! Aamusta olin käynyt korjaamassa kisatavaramme paikoilleen eilis illan jäljiltä ja olin putsannut karsinat. Palasin kotiin päiväunille ja tulin takaisin tallille vasta iltapäivästä; toivoin ilman paranevan ja sateen laantuvan, mutta turhaan.

Juoksin autoltani tallin suojiin. Osa hevosista oli karsinoissaan liikutuksen jäljiltä kuivamassa. Lähdin hakemaan Sereneä tarhasta ja olin onnellinen, että sen tarha oli tallin uloskäyntiä lähimpänä! Tamma kyhjötti tarhan portin vieressä ja yritti selviytyä. Vettä ripotteli sen päälle ja Serene oli laskenut korvansa vaakatasoon, ettei niihin pääsisi vettä. Nappasin tamman riimuun ja lähdin viemään sitä talliin. Se ei laittanut kyllä vastaan ollenkaan, niinkuin ei Sere toki koskaan tehnyt.

Sade ropisi tallin kattoon. Serene seisoi tallin käytävällä ja minä harjasin sitä. Tallissa oli lämmin tunnelma. Yht'äkkiä tallin pääovesta asteli sisään nuori tyttö taluttaen Nitaa perässään. Tytöllä oli tummat ruskeat hiukset ja hän oli laittanut ripsiväriä, joka oli sateessa hieman levinnyt. Olin nähnyt tytön aikaisemminkin tallilla, mutten ollut koskaan juttuetäisyydellä hänestä. "Moikka!" huikkasin hänelle iloisesti Serenen kavio kädessäni. "Moi", hän vastasi ujosti. "Olen Amanda, hauska tutustua. Omistan sen Kiran, joka on Nitan tarhakaverina ja hoitelen tätä Sereneä lisäksi", höpöttelin hänelle. "Okei. Minä olen Mimmi", hän vastasi lyhyesti ja kiinnitti Nitan taaksemme samalle käytävälle. Seurasin häntä hetken yrittäen hahmottaa, halusiko hän kuulla minusta lisää vai olisiko parempi olla hiljaa. Päädyin viimeisimpään ja tukin suuni. Jatkoin Serenen hoitoa ja ajattelin sateesta huolimatta käydä sen kanssa vähän maastossa. Hain sen satulan ja nostin sen tamman selkään. Huomasin Mimmin seurailevan toimiani aina kulmiensa alta. Hän alkoi pukea suojia Nitalle ja minä Serenelle. "Oletko lähdössä ratsastamaan?" Mimmi sai kysyttyä hiljaa. "Juu, kyllä se on vähän käytävä köpöttelemässä" vastasin hänelle huolettomasti. "Meinasitko mennä maneesiin?" Mimmi jatkoi. "En usko, sinä voit mennä sinne rauhassa jos haluat. Ajattelin lähteä johonkin maastoon", vastasin ystävällisesti. "Ei kun minäkin ajattelin lähteä maastoon Nitan kanssa.. Voin näyttää sinulle yhden reitin jos haluat", Mimmi yltyi kysymään. "Tottakai! Se olisi mukavaa!" huudahdin ehkä hieman liiankin innoissani. Häkellyin täysin ehdotuksesta, luulin ettei hän haluaisi seuraa, ainakaan minusta. Mimmi hymyili ujosti ja jatkoi Nitan varustamista.

Talutimme valmiit hevoset tallipihaan ja nousimme kumpikin vuorollamme selkään; molemmat tarvitsivat jakkaraa päästäkseen korkeiden hevosten selkään! :) Sade oli onneksi herennyt lähes kokonaan. Annoin Mimmin ratsastaa edeltä. Hän johdatti meidät Wanhan Ponitallin nurkalta maaston uumeniin.

Mimmillä oli hyvin hoidetut hiukset ja hän oli pukeutunutkin siististi. Hän istui ryhdikkäästi satulassa ja katseli rennosti maisemia. Kävelimme peräkanaa metsäpolulla; hän oli johdattanut meidät sille houkuttelevannäköiselle polulle, jonka Kiran kanssa olin bongannut ensimmäisinä päivinämme! Reitti oli rauhallinen ja kaunis. Se mutkitteli välillä korkealla harjujen huipuilla ja välillä laskeuduimme lammen uomaan. "Tässä voi käydä uittamassa hevosia, pohja on tässä kohtaa hyvä", Mimmi opasti. "Okei, hyvä tietää!" vastasin kiitollisena tiedosta. "Hoidatko sinä pääsääntöisesti Nitaa vai?" kysyin häneltä muuten vain. "En, hoidan vähän kaikkia hevosia. Olen Ritan apuna tallilla, kun hevosilla ei vielä ole juurikaan hoitajia. Tänään oli Tiivin ja Nitan vuoro" hän kertoili. "Tiivin?" kysyin ihmeissäni, en muistanut tallilla olevan sen nimistä hevosta. "Joo, Tiivi on ponitallissa asusteleva valkoinen welsponi. Se on pieni, mutta sähäkkä tapaus!" Mimmi naurahti. Aivan, ponitallin asukkeihin en ollutkaan juuri tutustunut. Näin niitä kyllä aina tarhassa ajaessani tallille.

Lenkki kiersi lammenrantaa pitkin hiekkaisille laukkasuorille. Nostimme laukan muutaman kerran houkuttelevan pätkän osuessa eteen. Nitan askel oli valtava ja lennokas! Se kiiti edellämme tuulispäänä ja minä nelistin Serenen kanssa perässä minkä ehdimme. Laukkaaminen kostean raikkaassa sateen jälkeisessä ilmassa oli ihanaa! Tanner tömisi ja hevoset puuskuttivat kun päästelimme vanhoja metsäteitä pitkin menemään! "Tästä jos jatkat vasemmalle, pääset kiertämään tuon suuren vuoren toiselta puolelta ympäri. Siellä tulee järvikin vastaan jos menet pidempää reittiä, mutta siihen lenkkiin meneekin jo joku kolmisen tuntia" Mimmi opasti. "Se on kyllä kaunis reitti, jos sinulla on joskus paljon aikaa niin kannattaa käydä minivaelluksella siellä". Olipa hieno idea! Täällä oli kyllä kattavat maastot ja puitteet ja kokoajan tuntui löytyvän lisää! "Mutta jos vain kierrät vuoren ja tulet sen viertä takaisin niin se on sellainen 1,5-2 tunnin lenkki." hän jatkoi vielä. Ne olisi käytävä kiertämässä joskus.

Metsätieltä tupsahdimme aukealle peltoniitylle. "Tämä pelto kuuluu tuohon ränsistyneeseen maatilaan. Ei siellä enää ole toimintaa ollut aikoihin, joten pellolla saa vapaasti ratsastaa. Haluatko laukata?" Mimmi virnisti minulle. "Tottakai, kyllähän se passaa, vaikka me Serenen kanssa ei kyllä kestetä teidän vauhdissanne!" vastasin ja ennenkuin ehdin sanoa lauseen ihan loppuun saakka, Mimmi kannusti Nitan jo täyteen vauhtiin ja viiletti suuren niityn poikki huimaa vauhtia! "Perään vaan, Serene!" yllytin allani tanssahtelevaa tamma ja pinkaisimme Mimmin ja Nitan perään täyttä laukkaa!

Mikä vauhdin huuma! Serene laukkasi minkä jaloistaan pääsi. Se suoristi vartalonsa kokonaan ponnistaessaan aina vain kovempaan vauhtiin! Seisoin jalustimilla ja annoin ilman virrata kasvoilleni. Tunsin Serenen lihasten jylläävän voimakkaina satulan alla. Mikä voima ja vauhti! Mimmi käänsi Nitaa edelläni pellon lähentyessä loppuaan ja lähti vielä laukkaamaan toiseen suuntaan. Pidätin Sereneä ja käänsin sen Nitan perään. Nyt emme enää päästelleet niin kovaa, vaan pidin Serenen ohjaksissani. Mimmi ja Nita hiljensivät pysähdyksiin edellämme ja jäivät odottelemaan meitä pellon reunaan. Hidastin Serenen heidän vierelleen ja meillä molemmilla oli korvasta korvaan ylettyvä leveä hymy kasvoillamme. "Huh, olipa siinä vauhtia!" Mimmi henkäisi iloisesti. Nita pureskeli kuolaimiaan ja puuskutti. "Joo, kyllä oli! En tiennytkään että Sere pääsee noin kovaa!" huohotin, enkä mahtanut virneelleni mitään.

Puolisen tuntia myöhemmin tallustimme tallipihaan jokainen hieman voipuneena. Olimme irrottaneet jalkamme jalustimilta Mimmin kanssa kumpikin ja olimme laskeneet hevosten ohjat löysiksi kaulalle. Kävelimme vieretysten ja juttelimme aiemmista talleista, joissa olimme olleet. Mimmi kertoi myös hänen koulustaan, jossa hän oli hiljattain opiskellut hevosenhoitajaksi. Hän oli todella mukava tyttö, eikä enää ollenkaan niin ujo kuin aluksi.

"Kappas, olette saaneet seuraa toisistanne!" Rita asteli meitä vastaan tallipihassa. "Kävin näyttämässä Amandalle yhden maastoreitin" Mimmi kertoi ja laskeutui alas Nitan selästä. "Hienoa, Mimmi! Oliko teillä kiva reissu?" Rita kysyi katsoen kysyvästi minua. Laskeuduin alas Serenen selästä ja vedin kypärän pois hikisestä päästäni. "Voi kyllä oli, reitti oli upea!" vastasin Ritalle iloisesti haroen samalla kypärän alla levinneitä hiuksiani. Rita hymyili meille lämpimästi ja jatkoi matkaansa kohti Pihattoa, jossa asusteli nykyisin Anika, Andy ja Vallu. Ritan ystävän pitämä Tikrun Talli oli lopettamassa ja Rita oli ostanut sieltä muutaman hevosen lisää, joten tarhajärjestelyt olivat menneet uusiksi.

Harjasin Sereneä tallikäytävällä ja näin sivusilmällä kuinka Mimmi leperteli ja suukotteli Nitaa. Hymyilin itsekseni ja jatkoin Serenen harjausta. "Taidatte tulla hyvin juttuun sen kanssa", huomautin pian ja Mimmi nosti katseensa Nitasta. "Joo, Nita on hieno tamma. Tykkään siitä kovasti, mutta ei täällä saisi kiintyä vain yhteen hevoseen", hän huokaisi ja taputti Nitaa kaulalle. "Mutta kyllä sitä aina hiljaa odottaa, koska on taas tämän tytön liikutuksen vuoro", hän hymyili tammalle ja suukotti sitä hellästi turvalle. Hakeuduin itsekin Serenen pään luo ja hellyttelin sitä hetken aikaa. Nönöseni.

Kävin ostamassa Satulakaupasta Serenelle ja Kiralle sadeloimet, jottei kummankaan tarvitsisi kastua sateessa. Serenen loimi oli tummansininen. Poistin loimesta laput ja heitin sen samantien tamman selkään. Ulkona ei enää satanut, mutta synkät pilvet laahasivat tallin ympärillä edelleen. Ei tiennyt koska ne päättivät levittää nurkkaansa taas Tarumaan ylle.

Talutin rauhallisen tamman takaisin Weran seuraksi tarhaan. Wera hirnahti yllättyneesti nähdessään kaverinsa palaavan tarhaan, "siinähän sinä olet". Se löntysti valtavilla kavioillaan Sereneä vastaan ja kaverukset jäivät portin eteen vaihtamaan kuulumisiaan. Jätin riimun tarhan portille ja palasin talliin.

Rita ripusti jotain ilmoitustaululle ja kävelin hänen viereensä tarkastelemaan lappua. "Tarumaa Grand Opening" luin ääneen lapun otsikon. "Kyllä, nyt on meidän aika järjestää tallilla kisat! Jospa se porukka sitten löytäisi meille" Rita selosti vielä yksi nasta hampaidensa välissä. Hän oli ripustanut taululle toisenkin uuden lapun, jossa ilmoitettiin kengittäjän saapumisesta tallille.
"Nyt sitten Serenen kanssa hyppäämään!" Rita vinkkasi minulle silmäänsä. "Täytyy varmaan uskaltautuakin!" vastasin hänelle ja jäin tavaamaan kisaluokkia. "Voit kirjoittaa siihen lapun alle mihin luokkaan kummallakin haluat osallistua" Rita tokaisi hymyillen ja harppoi toimistoonsa.

Serenen ilmoitin nyt Tarumaan Grand Openingiin 90cm-100cm esteluokkaan ja HelppoA koululuokkaan! Tiesin, että se pystyy, mutta minun oli sen kanssa treenattava, että osasin vaatia sitä toimimaan. Tarumaan kisojen lisäksi Serene on ilmoitettu Sysälän Hellekilpoihin 80cm esteluokkaan. Kumpaankin olisi onneksi vielä aikaa harjoitella.

<3 Amanda

Vastaus:

+40vr. Hienoa että Mimmikin rohkeni seuraasi! Onnea kisoihin!

Nimi: Amanda

27.06.2018 13:59
Olin saapunut tallille tänään jo ajoissa laittamaan Kiralle varusteita valmiiksi huomiselle kisareissulle. Meillä olisi Serenen kanssa ohjattu tunti klo 11:00. Varusteiden laitossa menikin hyvin aikaa ja minulle tuli jo hieman kiire lähteä hakemaan Sere tarhasta! Rita oli kertonut minulle, että ratsastustuntimme pidettäisiinkin uudessa maneesissa, eikä kentällä niinkuin aluksi oli tarkoitus. Maneesi oli juuri saatu valmiiksi!

Hain Serenen tarhasta ja vein sen tallikäytävälle. Harjasin tammaa huolellisesti, että sain mullan ja pölyn irti sen valkoisesta karvasta. Varustin sen pikaisesti ja vaihdoin itselleni ratsastushousut jalkaan. Vedin saappaat jalkaan, painoin kypärän päähäni ja laitoin hanskat käsiini; nyt olen valmis! Kello oli muutamaa minuuttia vaille 11 kun kävelytin Serenen tallipihaan maneesin edustalle.

Carkki odotteli meitä maneesin portilla. Hänellä oli yllään jälleen tyylikkäät vaatteet; valkoiset puolipaikkaiset kevyet ratsastushousut ja musta lyhythihainen paita. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa oli laitettu siistille ranskalaiselle letille. Jalassa hänellä oli mustat nahkaiset jodhpurit. "Moikka! Tunnille ei taida muita tullakkaan, joten tulkaa vaan jo maneesiin" hän kertoili ystävällisesti ja avasi maneesin portin. Talutin Serenen suureen uudenkarheaan maneesiin. Olipa täällä tilaa! Maneesin molemmissa päissä oli suuret peilit, jotka saivat aikaa vaikutelman vieläkin suuremmasta tilasta. Peilistä katsottuna näytimme hyvin pienille otuksille keskellä avaraa maneesia. "Voit nousta selkään", Carkki herätteli minut napakasti. Yritin saada jalkaani jalustimelle, mutten yltänyt. "Öh, tarvitsisin jakkaraa.." vaikersin nolona. "Juu, käyn hakemassa sen tuolta kentältä" Carkki huikkaisi rennosti ja lähti hakemaan kentän puista jakkaraa. Tunsin itseni hankalaksi ja noloksi. Seisoskelin tyhjän maneesin keskellä vaivaantuneesti Serenen kanssa. Sere kuitenkin vaikutti rauhalliselta; se katseli uutta rakennusta tarkasti, mutta seisoi jykevästi aloillaan ja hengitti tasaisesti vierelläni. Henkäisin itsekin syvään ja rauhoituin. Eihän tässä ollut mitään, tunnilla ei edes ollut muita kuin me, joten ihan sama. Olen alkanut hoitaa Sereäkin vasta hiljattain, joten mitä meiltä voisi odottaa?

"Hyvä, reippaasti vaan!" Carkki komensi meitä maneesin keskeltä. Painoin pohkeitani Serenen kylkiin ja tamma lähti jälleen liikkeelle. Tehtävänäni oli pysäyttää se jokaisella sivulla ja keskittyä kulmissa hevosen asettamiseen oikein. Pysähdyksestä oli lähdettävä reippaasti liikkeelle ja suoritettava tehtävät hyvässä temmossa. "Ennakoi kulmaa, Amanda! Muista kädet ja pidä ohjat hallussa!" Carkki heitteli neuvojaan. Yritin tehdä työtä käskettyä. Serene kuunteli tarkasti ja kulki kulmat ongelmitta.

Siirryimme raviin ja ryhdyin keventämään hevosen sisemmän jalan tahtiin. Pidin Serenen asennossa kiertäessämme maneesin kulmia. "Selkä suoraan, Amanda! Nyt sinä vähän lysähdät sinne satulaan, tarkkuutta!" Carkki komensi. Suoristin ryhtini. "Nyt on liikaa! Pidä lantio irti tai tunnut ikävältä siellä selässä Amanda, pehmeyttä ja ryhtiä. Yläselkä pysyy" hän neuvoi. Laskin lantiota hieman alleni ja kevennyskin alkoi tuntumaan paremmalta. Serene pärskähteli ja ravasi allani pehmeästi. "Kun pääset päätyyn, lähde tekemään kiemurauraa toiseen päätyyn. Kolme kaarta, muista asettaa hevonen käännöksissä!" Carkki ohjeisti ja seurasi työskentelyämme tarkkaavaisesti. Käänsin Serenen kiemurauralle ja askelsimme lennokkaasti toiseen päätyyn. "Nyt menee taivutukseksi, ei liikaa! Pidä se asetettuna, ei taivutettuna! Käytä pohjetta apuna" Carkki huomautti ja hölkkäsi perässämme päädystä toiseen. Hellitin hieman otettani ohjista ja Serene korjasi päänsä asentoa. Korjasin asentoani nojaamaan hieman taaemmas ja painoin hellästi sisäpohkeeni sen kylkeen. Nyt se asettui kauniisti. "Hienoa, Ama! Juuri noin, nyt näyttää hyvälle" Carkki kannusti. Vaihdoimme suuntaa.

"Hyvä, nyt voit hiljentää käyntiin ja anna sille pitkät ohjat" tuli ohjeistus ja hidastin Serenen käyntiin. Laskin ohjaa reilusti ja se venytti kaulaansa ja pärskähti terävästi. "Noniin, kohta lähdetään jatkamaan. Tule hevosen kanssa sisäuralle ja tehdään kulmissa etuosakäännökset, eli peräpää kääntyy!" Carkki ohjeisti. Näin tapahtui; kokosin ohjat käsiini ja kokosin hevosen allani. Tulimme ensimmäiseen kulmaukseen, johon pysäytin tamman. Pidin hevosen hieman asetettuna ja lähdin hivuttamaan ulkopohkeellani avustusta. Serene kuunteli, muttei heti käsittänyt mitä halusin. Vedin hellästi sisäohjalla ja kannustin sitä pohkeella. Serene alkoi tallustaa paikallaan ja sen takaosa lähti epävarmasti väistämään. "Eei, ei ei.. Aivan liian hidasta. Nyt se ei tiedä mitä sinä pyydät siltä. Selkeät ohjeet, Amanda! Mene seuraavaan kulmaan ja kokeile uudestaan" Carkki huusi. Tunsin itseni epäonnistujaksi. Aina nämä käännökset ja taivutukset olivat minulle hankalia! Marssimme lannistuneesti seuraavaan kulmaan, pysäytin ja kehotin nyt hieman kovemmilla avuilla tamman käännökseen. Serene otti askeleen eteen ja pidätin sitä hieman kovemmin. Se ei edelleenkään toiminut toivotusti allani ja turhauduin. "Noniin, aikalisä.. Otas käyntiä nyt ihan rauhassa kierros ja rentouta itsesi. Kun tulet kulmaan niin paina pohkeesi tiukasti sen kylkeen, mutta älä hakkaa sillä. Ulkopohje taakse, etupohkeen voit viedä hieman taaemmas avuksi. Etupohje vie, takapohje tukee!" hän muistutti apuja. Sitä juuri tarvitsin. Lähestyimme kulmaa ja kävin apuja läpi mielessäni. "Puolipidätteitä ennen kulmaa niin se tietää, että jotain tehdään siellä" Carkki avusti. Pidätin kevyesti ja Serene valpastui. "Voit pidättää sitä pysähtymiseen asti, mutta älä turhaan pysäytä sitä. Anna sen jalkojen käydä." Pidätin ja asetin pohkeeni paikoilleen. Serene oli nyt jo paikoillaan ja lähti hakemaan käännöstä. "Hyvä, nyt näyttää oikealta! Avita vähän sisäohjalla ja kannusta sitä pitämään rytmi. Hyvä, juuri nooin.." Carkki seurasi tarkasti touhuamme ja käännös onnistui lopulta hienosti! Jatkoin seuraavaan kulmaan. "Nyt osaatkin tehdä sen yksin, eikö niin? Anna mennä vaan" Carkki kannusti ja ohjasin Serenen seuraavaan kulmaan. Pidätä.. pohkeet selvästi, etummainen vie.. Pidä tempo, ohjalla apua.. Käännös onnistui! Tämähän olikin ihan helppoa :) "Hienosti! Kyllä se osaa, tämä on hyvää harjoitusta sinulle, Amanda. Pienillä selkeillä avuilla." hän vielä muistutti. Teimme vielä pari käännöstä.

Käännösten jälkeen nostin jälleen harjoitusravin. Serene kulki upeasti peräänannossa. Nostin laukan lyhyen sivun kulmauksessa ja laukkasimme rytmikästä laukkaa toiseen päätyyn, jossa teimme pääty-ympyrän. Serene oli asetettuna allani ja avustin sitä sisemmällä pohkeellani ja pehmeästi sisäohjalla. Painoin myös ulomman pohkeeni sen kylkeen, jotta se ei leviäisi allani ympyrää tehdessämme. Myötäilin istunnallani sen liikkeitä. Sitten hiljensimme käyntiin ja toistimme tehtävän. Vaihdoimme vielä suuntaa ja laukkasimme vastakkaiseen päätyyn tehden ympyrän toiseen suuntaan.

"Hyvää työtä! Nyt voit tehdä loppuverkan, pidä vielä ohjat käsissä ja mene käyntiä pari kierrosta, sitten voit antaa sille pitkät ohjat!" Carkki ohjeisti. Askelsimme uralla rennosti ja olin hyvin tyytyväinen. Tunti oli hyvä ja sain siitä paljon apua! Keskustelimme Carkin kanssa vielä tunnista ja hän kertoi Ritan sanoneen, että tarvitsin hieman apua taivutuksissa. Hän kävi nopeasti taivutuksen avut läpi ja kertoi minulle, mitä minun tuli ottaa siinä huomioon. Sain hyviä vinkkejä ja ajattelin testata niitä itsekseni. Carkki kehui vielä minua ja sanoi minun olevan hyvin pehmeä ratsastaja, mutta minun tulisi rohkeasti vaatia ratsulta enemmän. Serenekin osaa paljon asioita, kun siltä osaa niitä pyytää. Kiitin Carkkia vielä tunnista, mutta hän pyysi minua kiittämään hevosta. Taputin Sereneä kaulalle tyytyväisenä ja hymyilin.

Tunnin päätyttyä talutin Serenen talliin. Korjasin uupuneena siltä varusteet ja harjasin sen huolellisesti. Kävin päässäni läpi kaikkea tunnilla opittua, niistä voisi olla hyötyä myös huomisissa kisoissa. Venyttelin Serenen jalat läpikotaisin ja se sulki silmiään tuntiessaan venyttävän liikkeen väsyneissä lihaksissaan. Se haukotteli pari kertaa.
Vein Serenen takaisin tarhaan, jossa jyhkeä Wera sitä jo odottikin. Tammat jäivät rouskuttamaan heinää yhdessä häntien huiskiessa rytmikkäästi kärpäsiä. Huomenna Serellä olisi ansaittu vapaapäivä.

<3 Amanda

Vastaus:

+30vr

Nimi: Amanda

26.06.2018 17:01
Saavuin siis tallille tänään ajoissa, sillä minun olisi mentävä illalla vielä muutamaksi tunniksi töihin. Putsasin Serenen karsinan nopeasti ja kiiruhdin tarhalle hakemaan tammaa. Se seisoskeli etäämmällä ja löntysteli hieman minua kohti kun tulin portille. Sujahdin aitaukseen ja lähdin kävelemään sitä vastaan. Serene pysähtyi paikoilleen ja pieni pelko hiipi takaraivooni, olin juuri juoksennellut Kiran perässä tarhassa, eikai Serene tee samaa! Kävelin kuitenkin tamman luo, eikä se lähtenyt mihinkään. "No ethän sinä tee sellaista, pikku Nönö", rapsuttelin sitä tarvasta ja lähdin taluttamaan sitä ulos aitauksesta.

Varustin tammaa ripeästi ja samaan aikaan Rita talutti talliin upean ruunikon hevosen. Hän meni toiselle käytävälle sen kanssa ja huikkasi minulle, että kentällä olisi nyt vähän esteitä pystyssä, jos haluaisin käydä kokeilemassa. Hän oli juuri käynyt vähän Akin kanssa harjoittelemassa niitä tulevia kisoja varten; hän oli osallistunut heinäkuun Sysälän kisoihin Akilla 50cm maastoesteluokkaan! Sama luokka, johon olin Kiran ilmonnut. Esteitä minun kyllä pitäisi Serenellä harjoitella, sillä olin ilmonnut myös sen samoihin kisoihin, 80cm esteluokkaan.

Saatuani tamman varusteltua, talutin sen kentälle. Sinne oli pystytetty viisi estettä ympäri kenttää; pari ristikkoa ja kolme erikorkuista pystyä. Nousin Seren selkään kentän laidalla, jossa puujakkara tönötti valmiina. Valkoinen ratsuni katseli kiinnostuneena esteitä samalla kun asettauduin selkään ja kiristin satulavyön. Lyhensin myös hieman jalustinhihnojani. Jostain syystä minua alkoi hieman jännittää koko touhu. Ohjasin Serenen kiertämään uraa pitkin kentän reunoja. Toisella pitkällä sivulla oli ristikko, jonka kiersimme rauhallisesti. Lämmittelin tamman huolellisesti molempiin suuntiin, pujottelimme esteiden seassa ympyröitä käynnissä ja ravissa. Lämmittelyn jälkeen nostin Serenen laukkaan ja kiersin rauhallisen ympyrän laukassa. Ohjasin sen Ritan ja Akin jättämälle uralle ja suunnistin kohti ensimmäistä ristikkoa. Serene lukitsi kohteensa ja asetteli jalkansa tarkasti laukatessamme estettä kohti. Nojasin eteen ja nousin ylös satulassa samaan aikaan kun Serene ponnisti pienen esteen ylitse vaivattomasti. Serenen kanssa hyppääminen tuntuikin ihan erilaiselta kuin Kiran kanssa; Serene oli suurempi, rauhallisempi ja jotenkin turvallisemman oloinen ratsu. Sen askel oli päättäväinen ja se kulki suoraan kuin juna. Hieman suuremman kokonsa vuoksi selässä pysyminenkin tuntui helpommalta. Päästyään ensimmäisen esteen yli, se kokosi itsensä heti ja jatkoi hyvällä temmolla. Korjasin asentoni ja etsin katseellani seuraavan esteen. Ohjasin tammaa rauhallisesti ja lempeästi ja Serene tuntui arvostavan hellyyttäni. Se kuunteli tarkasti ja suuntasi ohjeideni mukaisesti kohti korkeampaa pystyestettä. Tämä tuntuikin jo korkealta ja nousin satulassa kunnolla pysyäkseni kyydissä. Tarrasin tamman valkoisesta harjasta kiinni ja liisimme yli. Vaihdoin painopisteeni taakse alastullessamme ja myöhästyin hieman maahan palatessamme. Notkahdin hieman taakse ja menetin hetkeksi ryhtini. Sain sen kuitenkin korjattua nopeasti ja kokosin itseni takaisin. Serene jatkoi tasaista laukkaansa ja käänsin sitä vasemmalle kohti seuraavaa pystyestettä. Tällä kertaa olin paremmin mukana ja este ylittyi pehmeästi. Kannustin Sereneä hieman nopeampaan tempoon ja lähestyimme nyt kentän korkeinta estettä, joka ei kuitenkaan voinut paljoa yli 80cm olla. Ponnistin itseni ylös satulasta ja ojensin hieman käsiäni, jotta Serene saisi lisää ohjaa ja tilaa ylittää esteen. Se venytti kaulaansa hieman ja taivutti jalkansa huolellisesti ylös. Ei ääntäkään. Ylitimme esteen vaivatta ja jatkoimme rauhassa kohti viimeistä ristikkoa; tämä oli helppo. Serene loikkasi ristikon yli leikiten ja minä vain nautin kyytiläisenä. Sen jälkeen hidastin laukkaamme ja tein muutaman ympyrän kentällä. Serene pärskähteli tyytyväisenä ja työskenteli tasaisesti. Hidastin raviin ja lopuksi käyntiin. Kävelimme pari kierrosta ja jatkoimme rennolla ravilla. Serenellä tuntui olevan vielä virtaa ja intoa, joten nostin rauhallisen laukan ja suuntasin esteille toistamiseen. Serene ylitti ensimmäiset esteet helposti ja suuntasimme jälleen radan korkeimmalle pystylle. Luotin hieman liikaa jo Serenen suorittamiseen ja unohdin lisätä tempoa ennen estettä. Serenen kavio kolahti puomiin ja se putosi maahan tömähtäen. Jatkoin matkaa ja ylitimme viimeisen ristikon huoletta. Pahus, pitikin jäädä haaveilemaan selkään, näin se heti kostautuu! Sereneä se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, vaan se pärskähteli jälleen. Ravailimme kenttää ympäri ja lopulta hidastimme käyntiin. Annoin tammalle vapaat ohjat ja mietin päässäni omaa istuntaani ja antamiani apuja. Tarvitsin vielä opastusta ja harjoitusta! Olin kuitenkin tyytyväinen treeniimme ja taputin Serenen valkoista kaulaa. Kurotin kädelläni sen niskaa ja korjasin sen harjan, joka oli jäänyt suitsien alle lenkille. Jäähyttelyn jälkeen hyppäsin alas satulasta ja huomasin jalkojeni olevan makaroonia! Heiluttelin niitä hetken vuorotellen ja voima ja tunto alkoi palautua niihin. Jätin Serenen seisomaan vapaana kentän reunalle ja kävelin pystyesteelle nostamaan pudotettua puomia. Serene kuitenkin lähti löntystämään perääni ja seurasi ihmeissään puomin heilutteluani. Kävelin kentän portille ja Serene seurasi minua vapaana, turpa lähes kiinni takamuksessani. Pujotin ohjat sen pään yli käsiini ja talutin sen talliin.

Olin purkamassa Sereneltä varusteita, kun Rita käveli luokseni ja kyseli kuinka meillä oli kentällä mennyt. Kerroin hänelle tuntimme kulun rehellisesti. Rita kuunteli tarkasti ja lohdutti minua pudotuksen suhteen, sattuuhan noita! Ompahan ensikerralla sitten hereillä. Hän myös huomautti, että Serenellä oli joskus käytetty esteillä raippaa apuna, se saattaisi olla hyvä apu myös minulle. Tuumasin ajatusta ja päätin kokeilla ensikerralla, vaikka inhosinkin raipan käyttöä. Serene oli varma esteillä ja rauhallinen, mutta ehkä sitten liiankin rauhallinen.. Rita kuitenkin oli hyvin innoissaan siitä, että aloin hoitamaan Sereneä ja että kävin sen kanssa esteillä, tamma piti siitä niin paljon, että Ritan mielestä oli ollut suorastaan sääli ettei kukaan ollut ehtinyt sen kanssa harrastamaan. Mutta nyt! :) Rita poistui takaisin toimistoonsa iloisesti hymyillen.

Vein Serenen pesupaikalle ja huuhtelin sen läpi nopeasti, suurimmat hikivaahdot pois! Venyttelin sen jalat läpi; vedin sen etujalkaa eteenpäin ja Serene oikein painoi jalkaansa kättäni vasten. Se venytti kaulaansa ja heilutteli huuliaan tyytyväisenä. Vaihdoin nyt toiseen etujalkaan ja lähdin vetämään sitä eteen. Serene venytti jälleen kaulaansa ja kurotti päällään minuun. "Nooooin, venyttääkö hyvin?", kysäisin tammalta. Se näytti tyytyväiseltä. Taivutin etujalan koukkuun, pidin siinä hetken ja lähdin venyttämään sitä taakse. Serene veti vastaan pari kertaa, mutta rentoutti sitten jalkansa ja antoi minun tehdä venytykset loppuun. Takajalat venytin samalla tavalla, ensin taakse pitkälle, koukkuun ja siitä eteen pitkälle. Lopuksi nyrkkeilin sen reisien suuria lihaksia ja koitin saada niitä rentoutumaan. Hetken päästä vaihdoin eteen ja heiluttelin sieltä sen lihakset läpi.

Vein Serenen takaisin ulos loppupäiväksi. Nyt minun olisi jo kiiruhdettava, että ehtisin syödä vähän kotona ennen iltavuoroa! Huomiseen Serene, vilkutin tammalle lähtiessäni iloisesti. Se olisi minun kaunis estetykkini, uskomatonta että saisin harjoitella sen kanssa niin paljon kuin ehtisin! Siitä tulisi oma opetusmestarini :)

<3 Amanda

Vastaus:

+50vr ;)

Nimi: Amanda

26.06.2018 13:43
Tosiaan tulin siis ilmonneeksi minut ja Serenen esteluokkaan Sysälän kisoihin 7.7! Olen samoissa kisoissa myös Kiran kanssa maastoesteillä. Saa nähdä mitä tuosta päivästä tulee!

Eilen siis unohdin julkaista tarinani Serenen hoidosta. Tässä tämä nyt tulee:

Eli 25.6.2018:
Kiran karsinan putsattuani siirryin Serenen karsinaan ja huomasin sen olevan siistimpi kuin eilen. Tyhjensin sonnat karsinasta huolettomasti ja siistin sen.

Kun olin saanut syötyä ja vietyä Kiran liikutuksen ja pesun jälkeen ulos, lähdin hakemaan Sereä tarhasta. Kaksi valkoista tammaa seisoi tarhan portilla valmiina. Jouduin taistelemaan jyhkeän Weran kanssa, että sain sen siirrettyä portilta sivumpaan. Nappasin Serenen riimun päähän ja luiskautin sen tarhasta ulos ketterästi. Wera katseli meitä suuret korvat höröllään ja ihmetteli ähellystäni. Se jäi hiljaa seisomaan tarhaansa ja seurasi kulkuamme tallin uumeniin.

Varustin Serenen huolellisesti ja vaihdoin sen satulahuovan uuteen ostamaani tummansiniseen huopaan. Se näytti upealta valkoisen tamman selässä! Kuulin toimistolta ääniä ja satulahuovasta tulikin mieleeni muutama Sereneä koskeva kysymys. Päätin lähteä katsomaan, löytäisinkö Ritan sieltä. Ajatukseni toteutui ja nainen selaili mietteliäänä papereitaan työpöytänsä äärellä. Hän heilutteli mustekynää sormiensa välissä ja melkein kuulin hänen päästään raksuttavaa ääntä. Koputin ujosti ovelle ja hän nosti katseensa nopeasti papereistaan minua kohti. Samalla hänen katseensa kirkastui ja hän oli hymyillen valmiina kuuntelemaan asiani. Keskustelimme Serenen varusteista ja kysyin suojista, olisiko niitä tarve käyttää. Kerroin ostaneeni uuden satulahuovan sille. Rita suositteli suojien käyttöä tammalla ja kertoi niiden hyvät puolet. Kuolaimissa olevat kumitutit sen sijaan eivät olisi välttämättömät, muttei niistä nyt haittaakaan olisi. Hän oli iloinen satulahuovasta ja kertoi Serenen varusteiden olevan lähinnä vain käytännölliset, ei niiden värejä ja ulkonäköä kukaan ollut perehtynyt miettimään sen suuremmin. Sain vastauksia moniin kysymyksiini ja jälleen kerran Ritan kanssa vietetty jutusteluhetki antoi minulle paljon ja jätti minut hyville mielin.

Palasin Serenen luokse ja varustelin sen loppuun reippaasti ja varmasti. Talutin tamman kentälle ja raahasin puisen jakkaran keskelle kenttää. Punnersin sen päältä Seren selkään tamman odotellessa paikallaan rauhallisesti. Asettelin itseäni selkään päästyäni, suoristin paitaani ja oioin mustat ratsastushousuni. Serene seisoi paikallaan kuin patsas minun heiluessani sen selässä. Kun olin vihdoin valmis ja ohjat olivat hyvin kädessäni, painoin pohkeeni hellästi tamman kylkiin. Serenen korvat revähtivät samantien kuulolle ja se lähti askeltamaan reippaasti eteenpäin.

Kiertelin kentällä reilun tunnin verran. Työskentelimme pääsääntöisesti harjoitusravissa, pari kertaa nostin laukankin. Ravissa teimme voltteja, kiemurauria, suunnanvaihdoksia, pohkeenväistöjä ja harjoittelimme jopa hieman avo- ja sulkutaivutuksia. Lisäsin välillä vauhtia lisättyyn raviin ja hidastin takaisin harjoitusraviin. Serene oli työskennellyt allani todella kauniisti, mutta huomasin itsekin muutamia virheitä suorituksessamme. Taivutukset olivat vielä itsellenikin hankalia ja niissä oli vielä hiomista. Lopussa teimme vielä peruutusharjoituksia, jotka onnistuivat selkeästi ja ongelmitta; tamma nosti jalkojaan ja tepasteli taaksepäin kuin näyttäen minulle, kuinka homma toimii. "Tämän minä osaan!". Loppuverryttelyn jälkeen laskeuduin takaisin hiekkaiselle kentälle ja palautin puujakkaran kentän reunalle.

Oli jo ilta ja aurinko painui puiden taakse. Talutin Serenen talliin, jonka pääoven tuntumassa paloikin jo ulkovalo. Kesäillat olivat kuitenkin vielä niin valoisia, ettei ulkovalosta ollut sen suurempaa hyötyä. Kiinnitin Serenen tallikäytävälle ja irrotin sen satulavyön. Olin jo nostanut jalustimet ylös tullessani alas selästä kentän puolella. Heitin vyön satulan päälle ja vedin satulan alas varvistellen korkean tamman selästä. Irrotin suitset ja pesin kuolaimet huolellisesti. Harjasin valkoisen tamman vielä lopuksi kauttaaltaan ja jätin sen suoraan sisälle. Sekoitin sille lämpimän melassiveden ja juotin Serenen karsinassa. Sivelin sen otsaharjaa samalla kun se joi ämpäristä rauhallisesti. Minun pitää letittää sen harja kun menemme kisoihin, mietin. Tai teen sille päkälöitä! Täytyisi ostaa kauniita rusetteja, suunnittelin itsekseni samalla haroen sormillani sen pitkähköä harjaa. Siitä tulisi kaunis.

Jätin tamman karsinaan ja vein sille heinää yöksi. Rita pyysi minua ruokkimaan vielä sen, joten sekoitin sen ruuat ruokintahuoneessa ja kippasin ne Serenen karsinassa olevaan ruokakuppiin. Tamma tunki päänsä heti ruokaämpäriin ja alkoi mutustaa ruokaansa ahnaasti. Kaivoin taskusta samalla ruokintahuoneesta ottamani porkkanat ja pilkoin ne käsissäni. Ujutin ne Serenen ruokakuppiin ja se haroi ne huuliensa väliin oitis ja rouskutti porkkanaa tyytyväisenä. Silittelin tamman kaulaa hetken aikaa ja jätin sen ruokailemaan sitten rauhassa.

Kaikki hevoset oli jo haettu sisään ja tallissa vallitsi rauhallinen ilmapiiri hevosten rouskutellessa kukin iltaruokaansa. Sammutin tallista suuren valon jättäen vain pienemmän seinävalon niille yöksi päälle. Huomiseen! :)

<3 Amanda

Vastaus:

+30vr ihana tunnelma. Carkille annettu vinkkiä tulevaa tuntia varten taivutusten haastavuudesta ;)

Nimi: Amanda

23.06.2018 16:29
Elikkä tänään oli itselläni hieman heikko olo, siitä lisää Kiran hoitokertomuksessa..

Astelin siis takaisin talliin vietettyäni hetken Puutarhassa tammojen seassa. Kottikärryt olivat jääneet jäljiltäni keskelle tallikäytävää, "ohoh" puuskahdin itselleni. Onneksi täällä ei juuri nyt ollut muita, sanomista olisi voinut tulla. Nappasin kärryt ja talikon ja laahustin Serenen karsinaan.

Jeesus, mitä se tamma on touhunnut?! Se oli talsinut tuoreissa kikkareissaan levittäen niitä jokapuolelle karsinaa! Kostuneita kohtiakin näytti olevan useampi. "Äääääh..", se oli kaikki mitä päässäni sillä hetkellä pyöri. Huokaisin syvään ja aloitin putsaamaan karsinaa ronskin ottein. Kaikki pois, missä oli vähänkin jotain sontaa. Lopuksi karsinaan ei jäänyt alusia nimeksikään, joten hain sinne puhtaita puruja yhden täyden ja toisen hieman vajaamman kärrillisen. Levittelin aluset jälleen huolellisesti tasapaksuksi kerrokseksi karsinan lattialle. Avot.

Vein kottikärryt ja talikon omille paikoilleen ja tepastelin Serenen tarhalle. Sere oli kauempana tarhassa jälleen kaverinsa Weran kanssa. Serene hirnahti iloisesti minut nähtyään ja tallusti reippaasti portille. "Moi tyttö, miten menee?" huikkasin sille. Liu'utin käteni sen turpaa pitkin ja siirsin käteni sen otsalle, siirtäen sen otsaharjan sivuun. Sere kuunteli hiljaa rapsutusta ja katseli sitten ympärilleen. "Tänään on kyllä vapaapäivä, mutta voitaisiin käydä vähän kävelemässä vaikka", selitin tammalle, ihan kuin se mitään puheistani ymmärtäisi.

Pujotin tummansiniset päitset sen siroon päähän ja avasin portin. Wera pysytteli hieman edempänä, joten sain vaivattomasti Seren otettua tarhasta. Suljin portin perässäni ja lähdin kiertämään tallia pihan puolelle konevajojen kautta. Viereisessä tarhassa oleva ruunikko puoliverinen rynnisti aidan viereen tuijottamaan meitä. Se hyppeli riemukkaasti ja laukkasi hurjasti aitauksessa. Lopuksi se jälleen ryntäsi aitauksen portille meidän kulkiessa siitä ohi. Se laski ilmoille villin hirnahduksen ja jäi katsomaan peräämme sieraimet lautasen kokoisina.

Seuraava tarha olikin tyhjillään. En ollut koko aikana nähnyt siinä ketään. Viimeisessä tarhassa laidunsi Ritan upea tumma hannoverori Master ja toinen suuri rautias ratsu. Upeita hevosia!

Tallustimme tallipihan poikki maneesin vierestä maastoon, Rita oli kertonut sieltä lähtevän myös maastoreittejä ja sinne oli rakenteille se maastoesteratakin.. Päätin lähteä vähän pälyilemään millä mallilla siellä oltiin.

Täältä lähtevä reitti olikin paljon selkeämpi ja reittejä lähti useampaan suuntaan! Lähdimme seuraamaan vasemmanpuoleisinta polkua, joka johti pienen metsäpätkän päätteeksi niitylle. Polku olisi vienyt eteenpäin niityn viertä pitkin, mutta päätin jäädä Serenen kanssa tähän. Heti pysähdyttyämme Sere laski päänsä ja upotti vaalean turpansa heinikkoon. Se rouskutti heinää tyytyväisenä ja sen harja heilahteli lempeässä tuulessa. Viettelimme tässä pienen tovin minun plärätessä puhelintani. Pyörittelin edellisillan miekkosta päässäni ja hymyilin viattomasti. Haaveita.

Tuuli oli hieman kiristynyt ja aurinko oli siirtynyt sen verran syrjään, että metsän puiden varjot lankesivat jo yllemme. Minun tuli jopa hieman viileä. Nykäisin Seren pään pois ruohotupsusta ja kehotin sitä liikkeelle. Se rouskutti ruohontupsua suussaan samalla kun se tallusti perässäni takaisin tallin suuntaan. Maaston pohja kumusi Serenen kavioiden alla. Käännyin katsomaan sitä ja rapsutin sitä otsasta. Olipa se mukava ja kiltti.

Palasimme tallille ja huomasin talolla jo hieman liikehdintää. En kuitenkaan kokenut olevani seurallisella tuulella vieläkään, vaikka oloni olikin jo suht normaali. Käänsin katseeni pois talolta ja jatkoin matkaani konevajojen suuntaan. Onnekseni kukaan ei joko huomannut minua tai huomasi habitukseni olevan hyvin luotaantyöntävä tänään! :D

Palautin Serenen tarhaan ja suorastaan riensin autolleni, ettei kukaan vain ehtisi tulla jutulle kanssani. Kiirehdin autooni ja avasin kuskin oven, samaan aikaan kuulin kaukaa nimeäni huudeltavan. Nostin katseeni talolle ja Rita vilkutti minulle iloisesti. Nostin käteni ja vilkutin vaisusti takaisin. Rita ei jatkanut juttuaan, vaan hymyili minulle lämpimästi. Istuin autooni ja lähdin murjottamaan kotiin.

Huomenna uusi päivä!

<3 Amanda

Vastaus:

+20vr :)

Nimi: Amanda

22.06.2018 15:04
Tänään tosiaan tulin iltapäivästä tallille. Kiran karsinan jälkeen kipitin yhden karsinan ohitse Serenen karsinalle. Nyt minulla olisi kaksi karsinaa putsattavanani! Serenen karsina oli tilava, vielä suurempi kuin Kiran. Siivosin karsinan yhtä huolellisesti kuin Kirankin; kikkareet erottelin tarkasti puruista, pissakohdat putsasin tarkasti, järjestelin heinät yhteen nurkkaan ja hain kärrillisen lisää puhdasta purua pohjalle. Jälleen levittelin purut tarkasti joka puolelle karsinaa tasapaksuksi patjaksi. Tarkastin karsinan muutenkin, siistin kupit ja tutustuin Serenen tavaroihin.

Löysin valkoisen tamman yksin tarhasta; Rita oli vienyt Serenen tarhakaverin, Weran, valkoisen työhevostyyppisen kaunokaisen, mukanaan kisoihin. Serene hakeutui heti portille luokseni ja pujotin tummansiniset päitset sen päähän. Harja meinasi sotkeutua soljen väliin ja siirsin jouhia sivuun, jotta sain soljen kiinni. Talutin rauhallisen tamman perässäni talliin ja kiinnitin sen käytävälle. Hain varustehuoneesta Serenen harjalaatikon ja tutkin sen sisältöä; harjat alkoivat olla jo lopun edellä, enkä löytänyt sieltä minkäänlaista sukaa. Harjasin Serenen laatikosta löytyvillä parilla harjalla puhtaaksi. Tamman kaviokoukkukin oli jo hieman vääntynyt, joten kävin hakemassa Kiran kaviokoukun ja käytin sitä kavioiden putsaamiseen.

Serene kuunteli tarkasti touhujani ja nosti jalkansa valmiiksi, kun aloin putsata niitä. Se oli kyllä äärimmäisen rauhallinen ja kiltti tamma. Viedessäni sen harjalaatikon takaisin varustehuoneeseen, otin samalla mukaani sen satulan ja suitset. Harjalaatikossa oli myös vanhahkot hivutussuojat tamman jalkoihin ja koska Rita ei ollut paikalla tarkastaakseni niiden tarvetta, päätin varustaa ne Serenen jalkoihin varmuuden vuoksi.

Satula oli hyvässä kunnossa, se taisi olla estepainotteinen. Satulan alla oli vielä hyväkuntoinen vihreä satulahuopa. Vihreä, ajattelin.. Ei kuulunut lempiväreihini :D Hivutussuojat olivat ruskeat, satula ja suitset olivat mustat, kuolaimissa oli punaiset kumitutit, satulahuopa vihreä.. Ja päitset tumman siniset. Itse vannoin aina yhteisten värien nimeen, vaikkakin toki toimivat varusteet olivat aina etusijalla. Sisäinen perfektionistini kuitenkin puisteli päätään.

Varustaessani tammaa huomasin selvän korkeuseron Kiraan! Jouduin todella punnertamaan, että sain nostettua satulan sen selkään! :D Vaikka tammojen korkeusero ei ollutkaan kuin kymmenisen senttiä, se tuntui paljolta. Serenen säkäkorkeus oli kuitenkin yhtä paljon kuin minun pituuteni! Tamman ilme ei kuitenkaan värähtänytkään minun heiluessani varusteiden kanssa sen ympärillä. Onnekseni se oli tosiaan kiltti tyttö ja laski päätään laittaessani sille suitsia :D Muuten olisi tikkaat olleet tarpeen..

Varusteltuani Serenen kunnolla, talutin sen kentälle. Suljin kentän portin takanani ja nappasin kentän reunalta jakkaran mukaani. Nousin selkään kentän keskellä jakkaran päältä; en ollut ehkä ihan notkeimmasta päästä oleva tyttö! :)

Serene kulki allani varmasti, kuin juna. Se kuunteli minua jatkuvasti, kun tallustimme kentän kaviouraa pitkin. Tein vaivattomasti pari volttia ja pääty-ympyrää. Kokeilin pohkeenväistöä ja se haki väistöä heti pienenkin avun antaessani. Vau! Nyt ollaan asian ytimessä. Ryhdistäydyin itsekin selässä, tuntui että allani oli nyt sen tason tamma, ettei parane röhnöttää satulassa! :D

Nostin pehmeän ravin ja teimme muutamia suunnan vaihdoksia. Kokeilin pohkeenväistöä myös ravissa, josta se suoriutui vaivattomasti. Ajatellessani laukannostoa, ehdin vasta asettaa jalkojani oikeaan asentoon, kun Serene jo vaihtoi askelluksensa uskomattoman pehmeään ja tasaiseen laukkaan. Istuin tyytyväisenä satulassa ja mietin mitä kaikkea tämä osaisikaan! Maltoin kuitenkin vielä mieleni kaikkien piruettien kokeilemiselta ja tyydyin vain ratsastamaan Serenen läpi näin ensimmäisellä kerralla. Tein muutamat laukanvaihdot, joissa se selvästi keskittyi tarkemmin. Se pärskähteli askeleiden tahdissa ja nosteli jalkojaan selkeästi. Tamman valkea harja tanssahteli sen kaulalla. Yritin pitää ryhtini ja käteni suorassa, laukanvaihdoissa kantapääni lipsuivat liian korkealle ja jouduin keskittymään niiden alhaalla pitämiseen. Serene ei kuitenkaan rokottanut pahasti virheistäni vaan teki parhaansa. Huomasin kuitenkin sen sortuvan välillä allani kun itse mietiskelin omaa asentoani tai lysähdin hieman.

Aika meni nopeasti tanssiessamme kentällä. Olin itsekin jo hiestä märkä ja otimme loppuverkan pidemmän kaavan mukaan. Viimeiset kierrokset kävellessämme annoin Serenelle pitkät ohjakset ja nostin jalkani pois jalustimilta. Lopuksi kaarsimme kentän keskelle ja laskeuduin selästä. Jalkani tuntuivat voipuneille ja ravistelin niitä vuorotellen. Taputin tammaa sen valkealle kaulalle ja se käänsi päänsä puoleeni. Astuin lähemmäs sen päätä ja se puski minua rintaan hempeästi. Silittelin sen silkkistä turpaa ja rapsutin sen leveähköä otsaa. Asettelin sen vauhdissa levinneen otsatukan keskelle otsaa ja nostin ohjat sen pään ylitse. Ohjakset jäivät kiinni Serenen vasempaan korvaan ja naurahdin hieman irrottaessani niitä. Serene ravisti päätään ja korjasin sen otsatukan uudelleen.

Talutin tamman talliin, se käveli pitkillä ohjilla suoraan takanani ja melkein nojasi päätään selkääni. Korjasin varusteet sen päältä ja putsasin kuolaimet tarkasti, niitä ei oltukkaan pesty kunnolla hetkeen. Kumitutit vaativat kunnon hinkkauksen! Harjasin Serenen läpi, se ei ollut hionnut juurikaan. Kävin sienen kanssa läpi kuitenkin satulavyön kohdalta vatsan, kainalot ja nivuset. Tamma kuunteli tarkasti ja lerpatti alahuultaan. Kylmällä vedellä kastelin sen jalat ja hieroin vuohisia. Serene koitti nostella jalkojaan luullessaan minun yrittävän putsata kavioita. Paitoin kädelläni sen jalkoja takaisin maahan, "ei tarvitse nostella Sere". Sen jalat tuntuivat hyville ja "kuiville", eivät keränneet nestettä.

Hoidettuani "Seren" (se sai tänään jo uuden lempinimen :D) silittelin vielä hetken sitä ja lörpöttelin sille mitä kaikkea me voitaisiin kokeilla. Tyttö kuunteli minua tarkasi silmät ummessa. Rapsutin sen alaleukaa ja se nojasi painavaa päätään käsivarteeni. "Hieno tyttö, Nönö" lässytin sille. Rapsuttelin sen valkoista otsaa ja sivelin sen harjaa, jonka olin juuri selvitellyt.

Hempeän hetkemme päätteksi vein Seren takaisin tarhaan. Se jäi katsomaan perääni kun menin takaisin talliin hakemaan Kiraa.

Ennen lähtöäni kävin vielä Seren tarhalla sanomassa sille heipat. Se tunki pääntä jälleen syliini ja rapsutin sitä korvan takaa. "Heippa tyttö, olet sinä kyllä rauhallinen.. Huomiseen!" Annoin sen silkkiselle turvalle vielä pusun ennenkuin jätin sen yksin.

<3 Amanda

Vastaus:

+40vr lisään uuden lempinimen tamman tietoihin ;)

©2018 Virtuaalitalli Tarumaa - suntuubi.com